IRC-Galleria

nosoul

nosoul

Ohhoh, mullahan oli tällainenkin...

Natsikenraalin komennuksella...Torstai 10.05.2007 04:39

Wiime viikon torstaina tämä poika sai puhelun työpäälliköltä itseltään. Tämä kertoi että seuraavan viikon maanantaista viisi päivää eteenpäin sijoitus paikkani on Seinäjoki.
Asia selvä.


Välissä oli kuitenkin vielä viikonloppu joka meni unen puutteesta huolimatta nopeasti "töissä" toimiessani turvamiehenä/kuljettajana/terapeuttina/yms. Hauska reissu (kiitos siitä) muuten mutta takahuoneeseen iskenyt varas latisti tunnelmaa perjantaina merkittävästi...
Lauantaista ei jäänyt paljon kerrottavaa. Lähdettiin heti keikan jälkeen ajamaan kohti kotia. Kello oli tuolloin noin 03. sunnuntai aamuna. Edessä reilut yhdeksän tuntia ajoa, muutama tunti unta takana koko viikonlopulta ja täytyy myöntää että meinasi siinä usko loppua kunnes takapenkiltä ojennettiin auttava käsi. Kädessä kofeiini tabletteja. Pelastus. Tabuja purkillinen naamaan ja matka alkoi... Matka meni kohtuullisen kivuttomasti. Mitä nyt kofeiinistä kimpaantunut sydämmeni löi hieman epätahtia ja pyrki ulos ruumiistani, läpi rintakehän... Lopulta kun pääsin oman kotini sänkyyn, sydämmeni laskeutui takaisin paikalleen ja kylmä hiki laskeutui otsaltani, sain nukkua yli kuusi (6) tuntia! Pidempään kun koko muuna viikonloppuna yhteensä. Sitten oli herättävä pakkamaan viikon tavarat Seinäjokea varten ja hoitaa asiat sille mallille että voin olla viikon poissa ilman että kaikki kaatuu kotona. NOOH noin kello 01. sain lopulta pääni tyynyyn ja pääsin nukkumaan. Ainoana miinuksena tosin se että klo.02.30 pärähti pikkuoravan esittämä "mä jokapäivä töitäteen" herätysääni puhelimestani.
(eikös mun pitäny vaihtaa se??) Noin Klo.03 kurvasin hallin pihasta nokan kohti Seinäjokea.


Seinäjoelle saavuin siinä kuuden aikaa. Soitto "teurastajalle", työkaverille joka opasti minut peikkoluolaan, eli asunnolle. Pikakahvit, kassi sängylle ja töihin. Seinäjoen valloitus oli alkanut.
Aamu alkoi sillä että työmaan päällikkö (tai leiripäällikkö kuten teurastaja asian ilmaisi) aloitti Armottoman, rehellisen suomalaisen vittuilun Teurastajalle kaikesta mistä ikinä keksi ja mitä mieleen juolahti. Taisi sekin olla Teurastajan vika kun leiripäällikön kengän nauhat oli auki ja shortsit väärinpäin. Sitten Leiripäällikkö, tuo Hitleristä seuraava, loi katseen minuun ja kysyi: "Mitäpä Janne?" Nousi autoonsa ja poistui. Loppupäivä saatiinkin nauttia työnteosta ihan rauhassa kun tuota natsikenraalia ei työmaalla näkynyt.


Tiistai aamun valjetessa Teurastaja murisi vielä aamukahvillakin edellispäivänä saamiistaan haukuista. Minä siinä rauhoittelin ettei sitä pidä ottaa niin tosissaan. Natsikenraalikun on tunnettu paitsi nimestään, myös äkkipikaisuudestaan ja käsittämättömistä raivokohtauksistaan, joilta minä olin vielä siihen mennessä säästynyt. Vaan en kauaa.
Aamulla kun tämä leirinjohtaja sai perseensä ylös sängystä, hän otti auton alleen, ajoi työmaalle ja astui ulos autosta. Samassa alkoi hänen päänsä punoittaa, otsasuoni pullistua ja suu aueta. Sitten se alkoi. Nyt olin minä syyllinen siihen että joku oli kääntänyt hänen lippansa vinoon, shortsinsa väärinpäin, avannut kengän nauhat ja tainnut vielä kusta hänen saunavihtaansa ja mitä muuta. Noh, Mullehan ei vittuilla!!! Kävelin leiripäällikön eteen ja taivutin itseäni 5cm eteenpäin ja 30cm alaspäin, niin että nenät olivat vastakkain, katsoin häntä silmiin ja sanoin painavalla äänellä. "Asiasta saa tulla sanomaan, mutta turhasta on turha tulla vittuilemaan! Mä en sun muroihis kussu!!!" Natsikenraali otti, kääntyi kantapäillään ja nousi autoon. Mutisi vielä jotain mennessään, selvää siitä ei saanu.
Teurastaja naureskeli ja virnisteli. Ei sen tarvinnu sanoa... Mä tesin mitä se ajatteli...
"EI SITÄ KANNATA OTTAA NIIN TOSISSAAN!!!!" PERKELE! Soitto työpäällikölle Riihimäkeen:
-"Mä en sitten enää ens viikolla tule tänne!"
-"Mikset?"
-"tän natsikenraalin takia!"
-" *naurua* No selvä. *naurua* Se pitäs alkaa ens viikol se Pasilan ratikka homma. sinne sit."
-"asia selvä. moro."
Olis siinä vituttanu hiljasempaakin miestä. Iltapäivä menikin sitten mukavammin.
Täyteltiin 120:sellä Volvon pyöräkuormaajalla erästä ojaa. KUNNES...
Keskellä aakeeta laakeeta kone hussahti pahaa aavistamaatoman kuljettajan alla suonsilmään keula edellä. Siellä sitä oltiin etupyörät maansisässä ja kone vajosi hiljalleen syvemmälle. Ja jokainen ken on sellasen helevetinkoneen nähny, tietää et ne ei ihan pienet pyörät ole... Kyllä siinä kaikkea kokeiltiin. Yritettiin sitä hinata kuorma-autolla ja Tiekarhulla. Kaikilla vehkeillä mitä työmaalta siihen hätään löytyi mutta ei. Siellä se istu.
Sitten pikapalaveri ja idea! Koivurankoja pinosta pyörän alle kun kauhalla nostatti konetta. Sitten hinaukseen ja hups. Ylösnousemus oli tosiasia. Vajaat 3h siinä nostohommissa tuli rehattua. Rojektista ja sen lajuudesta kertoo enemmänkin tuo aika kun tuo tiivistettu selitys... Kauan siinä juu temuttiin vaan ei turhaan. Koneen kun olisi siihen jättäny ja aamulla tullut sitä katsomaan niin tuskin olisi kattoa enää näkynyt.


Keskiviikkona (tänään) Leiripäällikkö oli taas lauhkea kun lammas.?. Oli kai muistanu ottaa pillerit tai sitten oli vaan vahingossa värit osuneet oikein. Työmaalla kärsittiin pienimuotoisesta veden paisumuksesta mutta se ei vaan enään jaksanut ahdistaa... Päivän kohokohtana pidän ehdottomasti tapausta joka sattui kun ajoimme erään hevostallin editse. Aitauksen ohi ajaessani katselin erästä Oria joka näytti virnistävän minulle. Mitä ihmettä mietin itsekseni kunnes huomasin mistä oli kyse. Ori katseli minua silmiin, virnisteli ja taputteli mahaansa, no jokainen voi arvata millä... Oli se vaan ylpeen näkösenä siinä kun paukutteli mahaansa ja kyllä se myöntää täytyy, Olin minä aavistusen kateellinen. En mä tollai osaa...
Lähdenkin tästä harjoittelemaan... x)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.