IRC-Galleria

nosoul

nosoul

Ohhoh, mullahan oli tällainenkin...

Ekat lipat!Keskiviikko 30.05.2007 02:23

Töiden jälkeen kotiin, pikasuihku ja valloittamaan asfalttia....
Olin menossa radanvarsitietä till Hyvinge kun yllättäen eräässä alameässä,
vauhdin ollessa "kiihtymään päin", pikkutien liittymästä eteeni kaahasi punainen farmari kehonsiirrin. (etuvetoinen auto)
Jarrutin voimakkaasti ja tietysti tielle oli kasaantunut juuri kyseisen liittymän kohdalle irtosoraa joka oli peräisin kaivuutyömaasta. joka taas puolestaan sijaitsi kevyenliikenteen väylän reunassa.... Noh, Pyörien kohdatessa sorakerroksen väheni pyörien ja asfaltin välinen kitkakerroin ratkaisevasti! Seurauksena tästä Kitkan äkillisestä häviöstä jarruttaessa, pyörät osittain lukkiutuivat ja suoritin ei niin tyylikkään kaatumisen.

Siellä maastakäsin hetken ihmeteltyäni maailman menoa ja vitutuksen HIEMAN laannuttua nousin pystyyn nenä punaisen kehonsiirtimen takalasia hipoen. Takalasin sisäpuolelta minua tuijotti hölmistyneenä koira merkkinen nisäkäs. Tässä vaiheessa kehonsiirtimellä liikkunut naisihminen oli irroittanut otteensa ohjauspyörästä ja tuli katsomaan olinko loukkaantunut. Nousin ylös ja pyyhin hieman itseäni pölystä ja hiekasta. Vasen kyynerpää oli osunut johonkin sen verran että siitä vuosi miehekkäästi verta. Lonkka ja polvi tuntuivat hieman aroilta mutta en viitsinyt aiheuttaa hämmennystä ja kunnioitusta laskemalla hosujani ja tarkistamalla niiden kuntoa. Totesin vain että hengissä ollaan...

Tässä vaiheessa kertomusta tulee se kohta jossa minua huvittaa ja sinua, lukia, joko huvittaa tai ärsyttäää tai ehkä jopa molempia.
Minähän siis olin liikkeellä rullaluistimilla!
Vauhtia oli kylläkin melkoisesti mutta jonkun verran vähemmän kuin olisi ollut moottoripyörällä.... Jokatapauksessa. Pyyhin siis itseni pölystä ja sorasta. Keräsin kaikki irtojäsenet tien penkalta ja kiinnitin ne uudelleen ruumiiseeni, niille kuuluville paikoille. Pistin itseni tiputukseen ja annoin itselleni verta yhden pussillisen. Suoritin yhden nilkan korjaus leikkauksen itselleni ja tankkasin itseeni vielä yhden pussin verta. Otin reppuni maasta ja lähdin jatkamaan lenkkiä. Takaisin tullessa vastatuuli ja kipeä polvi olivat pahimmat viholliseni. Kotiin päästyäni tein läheltäpiti raportin ja postitin sen liikenne- ja viestintäministeriöön. Melkein....

No juu. Myönnetään. Ihan tuossa lopussa saattoi olla pientä liioittelua...
En minä nimittäin kahta aivan kokonaista pussia verta tarvinnut. Se oli aika tarkkaan puolitoista pussia. Anteeksi tällainen liioittelu ja tarinan värittäminen.

KYLLÄ. Mutta kuinka moni teistä luuli tarinan alussa että olen kaatunut moottoripyörällä?
(pirullinen hymy kasvcoillani luulen että tämä oli hyvä jaynä ja samalla ajattelen että halvat ovat minunkin huvini...)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.