IRC-Galleria

Ne tuijottivat mua kun syljin verta kämmenelleni.
Siinä mä makasin ja yritin jotenkin saada henkeä.
Pilli oli viheltänyt. Karhuhallin juoksuradan valkoiset viivat vilisivät silmissä, samalla kun jostain kuului taputuksia, hinkuvaa hengitystä ja yskintää. Joku kakkosluokkalainen oli venäyttänyt jalkansa pahasti ja joutunut lopettamaan kesken, nyt se kuitenkin näytti jo seisovan pystyssä ilman suurempia ongelmia.

12 minuuttia sitten olin aivan varma,että se, joka kaatuu nousematta,olisin minä.
Koska olin viimeksi juossut tai ylipäätään kuntoillut?
Pari vuotta sitten olisi tämäkin hetki tuntunut kevyemmältä ja pehmeämmältä. Silloin mä kuuluin seuraan ja kisasin altaissa. Sitten maistoin tupakkaa ja mun uinnit loppu siihen.

Aloin tehdä liikkeitä noustakseni ylös,mutta joku huusi mua pysymään aloillani.
Lakshmi tuli arvioimaan,kuinka pitkän matkan olin juossut kokonaisuudessaan.
Viis kierrosta ja sata metriä. Eli tekee noin 2100 metriä 12 minuutissa.
Olin yllättynyt,koska oma arvioni yleiskunnostani ei ollut ajatuksissani riittänyt yli kahteen tuhanteen metriin. Ei sinne päinkään.

Katsoin taakseni hengästyneenä ja näin Suvin. Suvi oli ennen aloitusta kertonut mulle, että se aikoo juosta yli 2400metriä. Siinä se nyt oli, sata metriä mua jäljessä. Mahto uppopalloilijaa harmittaa hävitä tervakeuhkolle pitkän matkan juoksussa. Tiesin silti, että jos aikaa olisi ollut vielä 20sekuntia, se olis mennyt kirkkaasti meikäläisen ohi päättäväinen ilme kasvoillaan. Mut aika oli rajallinen, ainakin mä tiesin antaaneeni siinä 12 minuutissa ihan kaikkeni.

Keskiarvoksi tytöillä laskettiin 1950m.
Paras matka Cooperin testissä oli siltä päivältä 2400m.
Koko vuoden paras lukema tytöillä näytti 3400m. Oon varma,että se hemmo syö kyllä jotain muutakin kuin vain porkkanaa.
En tiedä,kuka sen oli juossut, eikä mua toisaalta kiinnostanutkaan.
Ainoa joka kiinnosti,oli se,että pääsisin täältä pois. Pukuhuoneisiin,ulos,ihan sama minne kunhan vain jonnekin missä vois rauhoittua.


Paita ihoon liimautuneena pyyhin hikeä otsaltani, oli saatava vettä. Kasvot olivat tulessa.
Keuhkojen pakottavasta tunteesta huolimatta yleisolo oli plussan puolella. Jaloissa ja muualla vartalossa oli melkein kaikkien maallisten nautintojen ylittävä tunne.
Vessassa oli pari tyttöä lisäkseni. Nojasin käsilläni lavuaariin samalla kun join useita kulauksia lämmintä,raudalta maistuvaa karhuhallin vettä.
Huomasin,miten vesi värjäytyi hetkellisesti punaiseksi. Suljin hanan ja sylkäisin. Jep, verta.
Koko oikea kämmeneni näytti oikeastaan olevan veressä. Tämä veri oli kuivunutta.

Puolivälissä juoksua, kolmannella kierroksella, oli keuhkoihin tullut pakottava tarve yskiä.
Olisi tehnyt mieli pysähtyä, edes hidastaa. Yskänpuuska ei kuitenkaan saanut mua tekemään niin.
Kuten kaikessa,oli tässäkin liian periksiantamonta luovuttaa-se, ken leikkiin ryhtyy,se leikin kestäköön.

Oli pakko jatkaa ja olla vain välittämättä rahinasta. Tunsin jotain viileää kurkussani, ja lisäsin vauhtia.
Hampaita yhteen purren pyyhin kädelläni suuta ja yritin unohtaa pakottavan vihlonnan keuhkoissa.
Pidin katseen edessä kylmän hien valuessa selkääni pitkin. Kun huuto viimeisistä 50 sekunnista kajahti hallin seinille, yskä ja rahina unohtui. Rata katosi altani ja juoksin lujempaa kuin koskaan.

Radalla maatessani painoin silmäni hitaasti kiinni. Avatessani ne huomasin radan punaiselle pinnalle tippuvat hikipisarat niskahiuksistani. Tunsin itseni kamalaksi ja rumaksi-enpä tainnut silti olla ainoa.
Vieressäni seisoi puupohjalle maalattu hymyilevä mies erotuomarin asussa.Se piteli kädessään hallin kahvilan aukioloaikoja.Sen takana oli kolme samanlaista, mutta ne eivät olleet käytössä,käsissään pidellen vain pelkkää tyhjyyttä.

Ne tuijottivat hymyillen. Tuijottivat niin kauan, että mua alkoi kuvottaa se koko touhu. Sylkäisin maireasti veret kämmenelleni ja pyyhin käteni yhden miehen puiseen polveen. Siinä sulle makua elämästä. Nousin ylös katsoen Lakshmia. Mietin, olisiko sillä lainata mulle tulta myöhemmin ulkona.