IRC-Galleria

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun,
kun hetken päässä aamu odottaa .
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme
ja helppo huominen on unohtaa.
Oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan.



Ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot
- me kai ollaan niin kuin nuo:

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään.
Ne kestää joka tuulen ja sään.
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään



ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan



Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan,
taivaankantta kohti kasvaneet.
Ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet.
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet,
se ihme on kai vasta,
oomme tänne selvinneet.