IRC-Galleria

Joo, siis arki alkaa pikkuhiljaa palautua mun elämään, olin tänään oikein töissäkin. -ja menen muuten joka päivä koko loppuviikon! Ha! ..kroppa huutaa halleluujaa mut ei haittaa, kipuhan on mielentila.
Viikonloppuna paljastu et Meidän Atlas omaa myös jonkinasteista kriminaali-luonnetta, Pako-sarja on menettänyt jotain suurta.. Sunnuntaina alettiin leppoisasti lualamiähen kanssa kattelemaan leffaa, oli limsat ja sipsit kaik kohdillaan ettei vaan tartte nousta tuolista ennen lopputekstejä. Mut kah, alkutekstit oli just loppunu ja jumankauta, mun luuri soi. Ei whitt, virkaluuri, numero näky, ei nimeä, eli pakko vastata. "noo ##### täs moi, toi sun koiras lähti meidän perään ku ratsastettiin ohi eikä lähde pois.." Voin kertoo et pääsi pari ärräpäätä, ei muuta ku kledjuja niskaan , kumisaapaat jalkaan ja hirveellä raivoilla hakemaan koiraa, (..jonka poissaoloa en muuten edes huomannut, eli Vuoden Koiranomistaja-plakaatti mulle heti..), ihme kyllä, tais olla Attepatte jo jonnin aikaa juossu likkojen perässä, mut tottisvalio tuli melkein ekalla karjasulla kotio.. :D Jahka sain verenpaineen laskemaan ja aloin pikkuhiljaa luopua koirankuristamis-ajatuksistani alettiin sit miettimään et millä helvatalla se koira muuten on onnistunut pakenemaan, meillähän ei ole ulko-ovessa kahvaa, pelkkä kääntyvä "klipsulukko", eli kaiken järjen mukaan täysin mahdoton koiran avata. Mutta kyllä meidän Atlas..
Ameriikasta oli tullut sähköpostia, tarjosivat mulle töitä, taas, pankista. PANKISTA. Onneks oli yhtä helppoa kun viimeksikin lähetää thanks but no thanks-viesti takasin. American dream joo, houkutteleehan se, mut PANKISSA. ..se joka ikinäkään voisi kuvitella mut pankin kassaneidiks ni olkaa hyvä ja ilmoittautukaa.. Sallin itseni nauraa jo valmiiksi.

-Sumi nukkuu
-Atte syö luuta
-Lamapahat, öö, en tie, ovat kämpässään.

Keli on hienoista hienoin, jahka saan loput 33 kpl sähköposteistani luettua ja naamakirjat sata kutsua läpilparattua, me lähtään koirien kans umpimettään. Ehkä eksymme, ehkä emme.