Tätä hetkeä varten olen elänyt, tätä hetkeä odottanut. Sielu karistaa kahleet yltään ja ruumis on alastomana mutta vahvana todellisuudessa. Sain viestin valaan vatsasta, siltä niellyltä Joona-paralta. Viesti antoi auringon kilon silmiini, harmittoman hulvattoman elohiiren suupieleen. Ymmärsin niin paljon, ymmärsin taas olla läsnä elämässä. Sen kaikissa koukeroissa ja karikoissa, kirjavassa iloisuudessa. Kuinka hyvältä tuntuukaan taas hymyillä. Hymyillä jopa niille räntäpisaroille, jotka saattoivat minut kotiin. Olo on harmaasta talvesta huolimatta lämmin, sillä minun sisälläni paistaa aurinko.
-R.I.P-