Taas yksi merkkipäivä tulossa, olo on niin paha kuin vain ihmisellä millään voi olla..
Aurinko paistaa ulkona, kaikki muistuttaa vuosi sitten olleesta juhannusaaton aatosta, linnut laulaa, lämpöä riittää, ihmiset hymyilevät, suunnittelevat kaikki jonkinlaisia juhlia, ympärillä jokainen puhuu minne on menossa ja kenen kanssa...
Istun yksin ja mietin, miten hyvin kaikki voisi olla, mitä kaikkea vielä vuosi sitten minäkin suunnittelin hymyssä suin, pari päivää töitä ja sitten lomalle koko perheen voimin, vihdoinkin meillä olisi aikaa toisillemme, voisimme unohtaa arjen kiireet ja vain nauttia olosta....
Yksi kaunis aamu muutti sen kaiken, loma toki tuli, mutta sairasloma, elämä ei ole enää entisensä! Vihaan tätä pelkoa, miksi ihminen on näin voimaton, tunteeton, kylmä....
Vielä kuusi päivää ennenkuin pahin päivä koittaa, jos siihen aamuun herään ja illalla vielä hengissä menen nukkumaan, voin ehkä ajatella voittaneeni jotain. Olen selvinnyt silloin elämäni pahimmasta vuodesta, parasta jään odottamaan ja pahinta pelkäämään...
Kun olisin saanut pitää edes yhden ihmisen joka lohduttaisi tässä surussa, joka ymmärtäisi sanomatta miten pahalta voi tuntua, olisi edes yksi ihminen joka muistaisi kysyä, ja kysymyksen jälkeen vielä kuunnella vastauksenkin, mutta ei, maailma on julma, se jättää yksin!!!
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei tän pitäny mennä näin... 22.10.
- Muistoja menneistä vuosista ja niiden tus... 22.10.
- synkkä torstai 14.09.
- Ja kaikki tietää... miks mä en.... 23.03.
- Systerille.... Rakkaudella ja kaikilla muistoilla 23.03.
- M 23.03.
- [Ei aihetta] 23.03.
- Mikan elämänohjeet... ja meillä kaikilla oli... 23.03.
- muistoja matkan varrelta 23.03.
- Noitamaista meininkiä 22.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (10)
- ▶ 2007 (1)
-
▼
2006 (23)
- ▶ lokakuu 2006 (1)
- ▶ syyskuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (7)
- ▶ heinäkuu 2006 (6)
- ▶ kesäkuu 2006 (3)
- ▶ toukokuu 2006 (1)
- ▶ huhtikuu 2006 (1)
- ▶ maaliskuu 2006 (2)
- ▶ 2005 (2)