IRC-Galleria

Jätä nyt helvetissä se kusipää. Etkö sinä tyttö hyvä tajua, että se vain käyttää sua hyväkseen.
Luottaa tuohon sun yliempaattisuuteesi ja ainaiseen ymmärtäväisyyteesi.
Jos jatkat sen kanssa, se vetää sinut omaan paskaansa ja ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, se saa sut hengiltä.....

J a M i n ä h ä n E n T a j u a!!!!!!!!!!!!!

Jaksa, sydän, jaksa!
Anna mulle mahdollisuus.
Mä en haluaisi vielä mennä,
niin paljon jää kesken.

Auta, ystäväni, auta.
Nyt olen heikko.
Kykenemätön hengittämään,
elämään.

Nukke, joka pystyi kaikkeen
on poistunut minusta.
Jäljelle jäi rauniot,
ihmisrauniot.

Sinä tiedät, että niiden sisälllä
on ihminen,
minä en sitä jaksa nähdä,
en tuntea.

Olen eksyksissä omassa ruumiissani.
En löydä tietä ahdistuksesta ulos.

Ulkona paistaa aurinko,
minä näen vain mustan verhon,
kuoleman, ikiunen.

Jaksa, sydän, jaksa.
Anna meille mahdollisuus!

Emme kykene seurusteluun, emme yhdenillan suhteisiin.
Keskenämme voisimme harrastaa lempeä, jos olisimme joskus molemmat tajuissamme.

Osaan kuitenkin keittää perunoita, tyydymme niihin

Jos haluat vaikean, kiukuttelevan, asenne- ja tunnevammaisen lapsen, mutta et halua synnyttää, vaikka et ole imettämistä vastaan, ota itsellesi mies.

Niitä saa mistä tahansa, eikä maksa paljon mitään

Alan taas käyttäytyä normaalisti.
Soitat toisesta kaupungista ja käsket minun kirjoittaa jääkaapin oveen lapun jossa lukee:

Vaikka Mika ei ole tällä hetkellä täällä, hän välittää minusta ja on mieheni. Älä sekoile, älä kuole, opettele elämään!

Minulle tulee hyvä mieli.
Menen bileisiin ja juon menneniä,
mutta jätän lasolin väliin =)

Tärisen, pelottaa, ahdistaa!

Keväällä elämä syntyy uudestaan
- onko minusta siihen?

Aurinko nousee, peiton sisällä ajattelen, etten jaksa.

Pimeydessä, mustien verhojen takana,
piirrän itselleni sijaa
- sijaa, joka piilotetaan maailmalta.

vihdoin voin luopua kaikesta,
olla vain minä.

Vain pieni kivi jää muistuttamaan,
kuinka paljon olin.

Hämärä valtasi hiljaa maata ja pakkanen kiristyi. Lumi sai hiljalleen vallata alaa. Putsata mudan tahrimat pellot valkoisen hohtaviksi luminiityiksi.
Minä tahdoin paleltua lumihangelle.

Minä kuulin viulun ja sellon soivan. Kirjoitin kirjettä Luojalle. Tahdoin hänen tietävän, että minun oli täällä paha olla.

Ikkunasta huomasin, kuinka kuu loisti taivaalta säteitään ja utuinen ilmapiiri ulkoa siirtyi myös sisälleni. Piirsin sanoilla kauniita lauseita. Kerroin kuolemankaipuusta, kaipuusta joka olisi minun sieluni vapauttaja...

*ja sattuu ihan saatanasti vieläki, tuskinpa tää tästä iloks enää muuttuukaan*

Muilla se elämä jatkaa kulkuaan, mä vain tallailen paikallani osaamatta päättää haluunko eteen vai taakse, vaikka samapa tuo, alaspäin taas vaihteeks kuitenki...

Kumma homma et aina ku luulee saaneensa elämään jonkin suunnan ja tarkoituksen, uskaltaa hymyillä, tulee joku joka kiskaisee maton jalkojen alta ja jälleen mä vajoan kolisten pohjalle. Kai se on väliaikaista, niinku muutamat ihmiset mulle ovat hienosti mainostaneet, ihmettelen vaan suuresti et koskahan se mahtais sit vaihtua siihen nousukauteen???

Sitä odotellessa ja Vi*****sesta kärsiessä jatkan matkaani tällä kivikkoisella polulla...

JA VIHDOIN MINÄKIN =D

Kiitos Sinulle =) ja takasin työn pariin.....


*hehkuu*

(inside-story)

Elämä antoi uuden haasteen, otanko vastaan vai en..

Se on kohtalon käsissä jatkuuko mun elämä yksin vai saanko ehkä syliini jonkun, joka rakastaa vilpittömästi, on vain mun, ei kenenkään muun, ihmisen jolle olen ykkönen aina...

Ihmisen, jonka kasvamista saan seurata vain minä...

Meillä on hyvä olla kahdestaan, teemme itse elämästä paremman.

Mä niin haluaisin pitää sua sylissä, elää vaan sulle, rakas pienokaiseni, älä lähde pois......
Ensi kesänä nautin susta, hymyilen vain sulle, silloin meillä kahdella on hyvä olla.

Pelko valtaa kuitenkin mielen, entä jos ei kuitenkaan, ei vieläkään...