IRC-Galleria

Piti laittaa valmiiks Suomen junnujen peli nettiin katottavaks. Tuli joku luontoradio. Jotain lintujen laulua ensin, mutta sitten ne rupes selittään palokärjen huudosta jotain filosofista.

"Palokärki kertoo, että elossa ollaan ja elo on runsas. Antaa voimaa huudossaan ja elossaan.

Mikä äänimaisema on sinut yllättänyt eniten luonnossa Lauri?

Koskaan ei tiedä mitä saatta tulla vastaan. Yksi omalle kohdalle sattunut on karhun kohtaaminen *huokaus* tuo aamu syyskuun varhainen aamu. Olimme metsätiellä. Olimme hyvin rauhallisella seudulla, kuopion länsiseudulla. Tien molempia puolia peitti tiheä kuusikko. Sitten kuulin siinä kulkiessani, että nyt on töyhtötiaisparvi lähellä. Iloinen töyhtötiaisten ääni helisi. Menin lintujen kohdalle, ja laitoin äänityksen päälle. Ei mennyt kuin minuutti ja kuulin että iso eläin alkoi liikkua. Luulin hiveksi, mutta en kuullut kavioiden ääntä. Ihmettelin että mikä voi olla tämä eläin. Kulkee äänettömästi ja sitten karjahdus, ja hetken päästä toinen. Välittömästi tajusin, että nyt ollaan karhun lähellä. *itkua* Sydän kurkussa annoin olla äänityksen päällä. Ymmärsin että olimme tuulen alapuolelta lähestyneet karhua. Tuuli oli vienyt ihmisen hajun karhun herkkiin sieraimiin. Ja se pakeni pehmeästi karkuun. Helpon näköisesti.

Suomen luonto voi ravistella ihmisestä kaikki tunteet esiin. Meillä voi olla monta sielunlintua. Kun ajatellaan herkkyyttä ja luonnonvoimaa. Lauri Hallikainen:"

Nyt riittää.