IRC-Galleria

Järki jättää mutta jättäköön, huomenna kai joskus tavataan, kunhan ensin lepositeissä ympäri maailmaa ravataan, ei enää yhtään järjen häivää, ei yhtään tervettä päivää, maailmaa katselen takaa lasisten silmien, miehet mustissa muistelee, päätään järjen haudalla puistelee, ehkä joku vielä järkeä joesta uistelee, epätoivoisena heikoilla jäillä luistelee, toinen lestiä kantaa, kaikkensa sille antaa, elämän talon kodin vaimon ja kissat ja kakarat, oi ajat hatarat, yksi taas kasvojaan kourii, hulluja kuulle hourii, hakatuissa metsissä simpanssit kiipeilee, kuin miehet puvuissaan toisiaan nuolee ja siipeilee, viimeinen järjen hiven maahan maatuu, ajat avarat kaatuu, hiukset harmaantuu, kalju jää, mutta ei järkevä pää.

Ihminen itse itsensä tuhoaa, apinoita viisaampi olevansa uhoaa.
Kuun valo loistaa, mies kannolla istuu ja kuorensa poistaa, kuin
villi oranki metsään livahtaa, vielä silti lajitovereitaan kavahtaa.
Lopulta taas villien veljien kanssa veljeilee.
Kuumetta, hullua hourailua? :D