IRC-Galleria

Musta kahvi tippuu kuin tuo puu pihalla tiputtaa lehtensä, niin minäkin tiputan taakkani, siivet ompelen ja selkääni laitan, halki avaruuden matkani taitan, tähtien seassa lymyilen, kuun kanssa juttelen ja hymyilen, sulaudun hyvin ilmaan, kuin nuoli lennän taivaalla, tämän kuolevan auringon alla, savumerkkejä vuorilta, ne kertoo kuinka kaunis on ilta, tähtiin kohoaa silta, sillalta näkee yli maan, sieltä sukellan manalaan, pirun kanssa porisen kuolleena korisen, sieltä sukellan takaisin maan pintaan, möin sieluni liian halpaan hintaan, pirulla nousi tunteet pintaan, hangon selkään sai, nyt helvetissä uiskentelee kuin hai, näinä iltoina taivas on huokunut outoa valoa, puhuvat sen enteilevän maailman paloa, paikat raunioituu, sydän autioituu, vain kylmää tuulta tunnen suulta, vastauksia kyselen kuulta, vastaus loputon, kuolisin ennen kuin se käsilläni on, Elämä koruton , lopulta vain tuhkaa ja tomua, ruumis haihtuu mullaksi vaihtuu, korut ruostuu, materiaali mustuu, kuin mustutti mielen, lopulta sitä koskettaa taivasta, ellei muuten niin savuna, herää herää, katso. Maailma on tulessa. Vastaukset savuna ilmaan leijailee, käteni ojennan ja kuu siihen pääsylipun leimailee, tervetuloa sinne missä ei vastauksia tarvita.


Mitä vitt???

Yllättävä runosuoni puhkesi päästäni ja vuoti kuiviin tänne virtuaali maahan.
Mieleni albumista puuttuu muistikuvia viime yöltä.
Muistelukin tuntuu työltä.
Varsinkin kaukaisten menneiden.
Mitä sitä huonoja aikoja muistelemaan. Särkiä mieleni koskesta uistelemaan.
En muista kaikista ajoista kaikkea. Koska ei ole mitään muistamisen arvoista.
Sekava yksin puhelu näin päivän päätteeksi.


Aijotkos särkiä särkiä ei mitään järkiä, jää jälkiä märkiä kun pää alkaa märkiä.