IRC-Galleria

Vuosille jotka viilsivät syvältä, repivät syviä arpia... Illoille jotka pudottivat loputtomasti, pudotessani tunsin tuulen joka huusi syvälle sisälleni, aamuöille joille kävin kontalleni ovelleni, avainta etsin enkä avainta löytänyt koskaan, päiville jotka olivat pitkiä kuin nälkä vuodet sisältä minut syöden, iltaisin löysin taivaalta vain tähteet tähtien, yön halki kuljin ja näin kuinka kuu valaisi vedet lähteet järvien, yö haihtuu, päivä vaihtuu, pahat päivät varjoihin haihtuu, aamun tullen saapuu valo se silmiä polttaa silti silmät aukaisen, on vaikea totuutta katsoa, katsoa syvälle silmiin, voi palamaan syttyä saada naarmua filmiin, tai sitten lentää pilviin, itse päätät kuinka pelisi pelaat, minä käänsin korttini kadottaen porttini, en korttia nostanut, vuodet olen itselleni kostanut, vain muistoissani noissa kaukaisissa pystyn siihen aikaan kauniiseen palamaan, viimein muistoistani irti päästän en ole enää mitään olen vain pala maan, rikkinäiset vaatteeni riisun ja kaiken sytytän palamaan, olen väsynyt ympyrää kulkemaan , kuljen suoraan pimeään metsään, en enää mitään pelkää olen valmis kuolemaa halaamaan