IRC-Galleria

Niin. Henkinen konkurssi. Psyykkeen täydellinen romahtaminen. Intissä tunnetaan paremmin nimellä: HAJOAMINEN. Tiedättehän, kun jokin menee rikki, esim kananmuna murskautuu, niin voi myös käydä meidän mielen. Hajota kuin palapeli. Ja mitä suurempi palapeli sitä vaikeampi koota. Kuitenkin. Tämä niin pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri varusmiehelle. Askel murheen maille, ( mielisairaalaan) Hulluuteen. Jonnekkin kauas tuntemattomaan pimeään outoon paikkaan jossa sinulta riistetään välittömästi taskulamppu ja kaikki valoa tuottavat laitteet ettet vain näkisi valoa pimeässä. Jotkut purkavat täällä tunteensa itkien puhelimeen kuin orvoksi jääneet pikkulapset tai yliravittu 5 vuotias jolta viedään tikku karamelli. Tai tinneriä impannut katulapsi joka itkee hirveiden irvikuvien pyörien mielessä. Kuitenkin. En tiedä mihin kategoriaan itseni voisin luokitella. Ehkä pikkulapseen jolta on akku loppunut puhelimesta kuin myös aivoista liiallisen imppaamisen johdosta. ja kyyneleet ovat muuttuneet. Hmm yliravituiksi. Tai sitten ne ovat loppuneet. Tai jtn muuta traagista lorua.... Olen nähnyt tämän tapahtuvan monille. Jotkut ovat seonneet. Jotkut itkevät illat puhelimessa. Kaikilla ei vain ole ketään kelle itkeä.. Osa pysyy jämynä. Kaikilla on selviytymis keinonsa. Tärkeintä on selvitä. Osa turruttaa mielensä lähibaarissa ja vajoavat nirvanaan uiden oksennuksessaan sammuessaan pöydän alle. Onneksi armeijassa toveria ei jätetä. Jokainen tukee toisiaan, ja tämän johdosta väsynyt taistelija kannetaan kaupungilta yksikköön. Ehkä pääsen itsekkin jalosti talutettuna kuin Paavi takaisin yksikköön viimeisellä viikollani. Armeija. Paikka jossa mielenterveys laitetaan puntarille. Osa saa hullunpaperit, osa katoaa jonkun muun terveydellisen syyn vuoksi, osa saa paperit pois päästyään. Joskus on vain sotilas josta tulee avohoito potilas. Kuitenkin. hulluudesta ja örvellyksestä ja itkusta aamuihin. Nämä aamut. Aamut jotka ovat suurin tekijä hajoamisessa... Joillakin aamuja on 180 joillakin 362. Kuitenkin. Aamuja ei pidä laskea. Ja missä sijaitsee meidän laskutaidon keskus? Hmm. Tiedättekös. Aivoissa. Aivan... aivan oikein...Pitää tuhota aivot. Matemaattiset taidot, tunteet, ja potkia aivot jonnekkin maton alle niin ei tule noita aamuja ajateltua. ja tämä operaatio onnistuu meditoimalla tai sen voi suorittaa kaksi kertaa viikossa tälle operaatiolle pyhitetyllä kahdella lepo illalla jolloin on tilaisuus nollata tilanne, Tai tietenkin se paras vaihto ehto. Kaunis tyttö ystävä, hymy/nauru/keskustelut.. Joku joka pitää huolta. Mutta ilman sitä siirrymme suoraan jälkimmäiseen vaihtoehtoon tilanteen nollaamiseen. Sen voi tehdä monella tavalla. Tarvitaan vain tietty määrä päihteitä riippuen vartalon koosta, mielen lujuudesta. Ym muista monen moisesta pikkuseikasta. Kun ruumiin tuhoaa niin aivot kuolevat itsestään. Ja ilman aivoja ei ajatuksia. Kuitenkin. Nyt saa loppua tämä sekoilu. Älkää ottako tosissaan kaikkea lukemaanne.
Meinaa pukata henkinen konkurssi. Mutta ne aamut. Niitä ei pitäisi ajatella.. Mutta aamuja aamuja.. Jotkut jaksavat huudella. Niitä on vielä paljon.
Hyvällä tuurilla niitä on vielä päälle sata vuotta, mikä tekee 365·100= 36500 mukaan lukien karkaus vuosista tulevat aamut mikä johtuu siitä että maan kierto auringon ympäri kestää 365 päivää ja kuusi tuntia elikkäs. 100:4=25 Elikkä 36500 aamua + 25 karkauspäivän aamua joka tekee yhteensä 36525 aamua. Joten nämä muutama kymmen intti aamu ei ole todellisuudessa niiden rinnalla mitään.
Onko tämä jo hieman pelottavaa? kaikki se siksi että koitan keksiä keinoa ajatella positiivisemmin estääkseni täydellistä hajoamista... Kuitenkin... Nyt ajatukset pois aamuista.. Ainakin näistä... Joskus meidän on vain sopeuduttava tilanteeseen ja taisteltava tiemme. Sillä tiedätkös. Jopa pimeimmänkin yön jälkeen, täällä sarastaa uusi kirkas AAMU. Me voimme nyt vain uskoa ja toivoa. Tai heittää aivot menemään ja jatkaa matkaa vihellellen talsien kohti uusia aamuja. Sotilaallisia unia.