IRC-Galleria

En koskaan uskaltanut puhua sulle. Ehkä haavan oisit tehnyt sormeen mulle. Tai laastarin sydämeeni laittanut. Kerran viestin sulle laitoin, viikon päätä seinään sen jälkeen pistin. Itseäni hereille kai nipistin. Mut en herännyt, yhä mielessäni pyörit en pois sua saanut, vain patteja päähäni. Monia öitä istuin yksinäni, sua miettien. Yritin unohtaa, mutta vielä öisin unissa sut kohtaan. Eilen tulit mua kadulla vastaan. Sydämeni hakkasi ja hakkasi multa melkein jalat alta. Jalkani nousi, mutta pidin kontrollin ja pysyin kuin pysyin maassa. Vietin hetken taivaassa. Kai silmäsi syypäät, mutta ei haittaa laisinkaan. sitten sekosin, vedin viikon viinaa, vedin viikon liimaa, kolmannesta en muista laisinkaan, nyt iltaisin tuosta pienestä ikkunasta ulos katselen ja sua ajattelen. Hoitajat ovat täällä mukavia, ne tuo mulle jäätelöä jos on erittäin kuuma päivä. Ei täällä huolen häivä. Nuo pienet pillerit saavat mut hymyilemään. Ja hetken taas pilviin käyn lentämään. On kaikki niin epä aitoa. Rasvatonta maitoa, joskus myös saan ja iltaisin teetä vihreää, ja on olo niin lempeää, mutta kaipaan lempeä. Kaipaan yhä sinua. Vaikken enää muista sinua. Muistan vain idean. Ehkä olen rakastunutkin vain ideaan rakkaudesta. Niin kummallista. Onko tää todellista. On hullujen huone outo paikka pääni kuin palikka, leego palikka. Joka joskus rikkoontuu ja sen voi kasata uudelleen.