IRC-Galleria

Joskus sitä käy liian omituisella vaihteella. Siksi on parempi painaa jarrua eikä jatkaa tätä tarinaa sillä. Tiedättehän. Öitä! Aamulla taas umpihanki futista

I know i would apologize if i could see your eyes
'Cause when you showed me myself, you know, i became someone else
But i was caught in between all you wish for and all you need
I pictured you fast asleep
A nightmare comes
You can't keep awake

May God's love be with you
Always...
May God's love be with you
Always...
May God's love be with you
Always...
May God's love be with you

'Cause if i find
If i find my own way
How much will i find
If i find
If i find my own way
How much will i find
If i find
If i find my own way
How much will i find
You...
You...
I'll find you
You...

I don't know anymore
What it's for
I'm not even sure
If there is anyone who is in the sun
Will you help me to understand
'Cause i been caught in between all I wish for and all I need
Maybe you're not even sure what it's for
Any more than me

May God's love be with you
Always...
May God's love be with you
Always...
May God's love be with you
Always...
May God's love be with you

'Cause if i find
If i find my own way
How much will i find
If i find
If i find my own way
How much will i find
If i find
If i find my own way
How much will i find
If i find
If i find my own way
How much will i find
You...
You...
I'll find you
You...
I'll find you
You...
I'll find you
You...

http://www.youtube.com/watch?v=3E1Aa0K0Tp0&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=0FbH-TM-jTs

Avain - Yhdes iltaan

http://www.youtube.com/watch?v=GvoMD6T_8Wg

My heart is full and my door's always open
You can come anytime you want
I don't mind spending everyday
Out on your corner in the pouring rain
Look for the girl with the broken smile
Ask her if she wants to stay awhile
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved
And she will be loved

hmm... hmmmm... HHHHHMMMMMMMM. Taas liian monta ajatusta ja liika on aina liikaa. Onneksi maailmassa on monia hyviä keinoja tyhjentää mieli... Keväinen lämmin ilta, aurinko on juuri laskemaisillaan, tai laskenut. Polkaiset käyntiin vanhan moottoripyörän, kypärästä ei tietoakaan, tiet ovat täysin tyhjiä autoja ei näy missään, missään ei näy ketään, lumen alta paljastunut maa tuoksuu ilmassa, ilmassa huokuu outoa taikaa.. Kiihdytät ja mittari pomppaa sataseen, kiihdytät vielä ja vaihdat isoimman vaihteen, kaikki ympäriltä katoaa, tiedät vain tien, ajat pakoon omia ajatuksia, tunnet kuinka adrenaliini kohoaa merkki siitä että olet elossa, usvaisella tien pätkällä voit vain pitää silmiä kiinni ja huutaa tai vaieta. Kello on hieman yli keskiyön, Ajat pitkin järven viertä kulkevaa valtatietä, tunnet kuinka tuuli ottaa kasvoihisi, tunnet kuinka jokin suurempi voima kuljettaa sinua luodin nopeudella eteenpäin , suurempi voima jonka päällä istut, luoti joka lentää pimeässä ajatuksen voimalla. Keskityt vain tiellä pysymiseen, kaikki muu unohtuu, sillä ellet keskittyisi.. En halua edes kuvitella kun hallinta katoaa, törmäys sillan kaiteeseen, ensin näet kuinka jalan palasesi lentelevät ilmassa ja kun pyörä kaatuu täysin, naamasi iskeytyy asfalttiin joka raapii sen kuin jättimäinen juustohöylä ja ehkä seuraava ohikulkija saattaa löytää sinut ja korpin nokkimassa aivon palasiasi keskiviivalta.. Miksi muutenkaan moottoriurheilu on niin suosittua? Se hetki kun ajat, heität kaiken muun ja keskityt vain ajamiseen, hyvää terapiaa.. Ehkä kaikki formulakuskit istuisivat suljetulla ilman harrastustaan tai olisivat vaipuneet syvään masennukseen kooman oloiseen tilaan. Joka päivä nähdessään formulan kuvia he alkaisivat itkemään ja potisivat syvää katoonista epätoivoa. Ehkä se sattuisi. Mitä helvettiä oikein taas selitän. Pitäisi pysyä aiheessa. Kuitenkin. Ajat ovat liian ajatukselliset. liikaa mietteitä. pääni sekoaa pienen hullun filosofin kuiskutellessa korvaani epämääräisiä uusia ajatuksia. Ok? Digitaalinen aika kausi on perseestä. Elämä valuu hukkaan. haluammeko todella herätä 80vuoden päästä vanhana ja vaivaisena sängystämme tietäen että tuhlasimme elämämme muovikuoriselle koneelle jonka sisällä avautui aivan uusi ulottuvuus virtuaalinen maailma. Sitten pikkuhiljaa se alkoi kiehtoa meitä yhä enemmän ja enemmän kunnes se nielaisi koko ihmiskunnan. Missäpä olisimme voineet olla silloin kun olimme nuoria ja vielä voimissamme? Kuinka monta auringon laskua ja nousua, kuinka monta kesäistä iltaa ulkona, kuinka monta kertaa tunsimme oikeasti elävämme? Kuinka monta kertaa olimme rannalla kun yö laskeutui, taivas ja ne miljoonat loistavat tähdet, kaiken sen ajan tuijotimme vain ruutua.. Kuinka paljon muistoja ehdimme koota, Helvetti. Vietimme melkein puolet ajasta tuijottaen tuohon virtuaalisen outoon kummalliseen kapineeseen, tai tuijottelimme muuta virtuaalista maailmaa suoraan silmiin, ja ainoat muistomme elämästämme liittyvät jotenkin digi virtuaaliseen, Google, voi ne monet kerran kun sieltä löytyi jotain uutta ja ihmeellistä ja sehän avarsi maailmaani, näin sen omin silmin mutta oliko se todellista? Se ei ollut kosketettavissa. Muistamme eri pelien nimiä, saatanan diablot quaket counterstraikit habbohotellit. Ainoat sanamme lapsenlapsillemme jos edes saimme niitä facebuukin pyörteissä ovat kai. Älä googleta. Älä koskaan googleta. ja kaikki muu turha tieto häipyy unholaan kuollon korinan sitä säestäessä. Ihmisen täytyy elää. Elää muutenkin kuin jokin helvetin laitteeseen kytketty robotti. Koneen orja. Kaikenmaailman piuhat pään ympäri kiertyneenä sähkö silmistä loistaen. Kuinka monta päivää sitä miettii jtn tekevänsä? Kuinka kauan päätöstä pitää hautoa? Miksi mädäntyä nuoruus kuoliaaksi muovisen laatikon edessä kun voi tehdä niin paljon muutakin. Ennen tietokoneita täällä oli paljon tekemistä. Kuinka monta päivää kestää uskaltaa aloittaa eläminen ja alkaa tekemään. Ei ole kyse muuta kuin siitä että potkii sen koneen paskaksi ja repii piuhat seinästä ja menee ulos ja tekee mitä haluaa. Muutenkin tämä tietokoneella olo alkaa ahistamaan. Olo muuttuu ufoksi, silmiä kirvelee, pökkyrä olo, ruudun säteily imeytyy aivoihin. Varsinkin se menee sekavaksi kun sitä kokee erittäin kauan. Nimimerkillä kokemusta on: kerran tuli oltua terveenä suljettuna sota sairaalaan viikonloppu kun menin edellisenä iltana tekemää sairaana kuntotestin ja kroppa vähä tilttas, kuume nousi korkeaksi, aloin pökkyröimää enkä pysynyt pystyssä ja kohta tuli sotilasambulanse ja sotasairaalaa. Kuitenkin. Sitten en päässykkää lomille ja vietin viikonlopun siellä seuranain tietokone eikä uloskaan saanut mennä. Välillä tuijottelin valkoisia seiniä ja kävelin ympäri sairaalaa ja taas tietokonetta. helvetti. Liika on aina liikaa :D Nyt on hankittava jtn terapiaa näiden sekavien puheiden päätteeks ja lähtis lenkille ja juoksis niin kauan että sydän hakkaa kahta miljoonaa ja vaahto lentää suusta. Sitten ottais rennosti loppu illan, kokkailis, katselisi jonkun ohjelman ja menis baabimaa. Adios

If you never try,you never know


http://www.youtube.com/watch?v=DNftO3-_sxQ&feature=fvst

May it be an evening star,
Shines down upon you.
May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh, how far you are from home

Mornié utúlié (darkness has come)
Believe and you will find your way
Mornié alantié (darkness has fallen)
A promise lives within you now

May it be shadows call
Will fly away
May it be your journey on
To light the day
When the night is overcome
You may rise to find the sun

http://www.youtube.com/watch?v=xxvw5vrJxos
Enya - May it be (Saving Private Ryan)

Train roll on, on down the line,
Won't you please take me far away?
Now I feel the wind blow outside my door,
Means I'm leaving my woman behind.
Tuesday's gone with the wind.
My woman's gone with the wind.

And I don't know where I'm going.
I just want to be left alone.
Well, when this train ends I'll try again,
But I'm leaving my woman at home.

Tuesday's gone with the wind.
Tuesday's gone with the wind.
Tuesday's gone with the wind.
My woman's gone with the wind.

Train roll on many miles from my home,
See, I'm riding my blues away.
Tuesday, you see, she had to be free
But somehow I've got to carry on.....

Täällä tuuli puhaltaa kuolleiden puiden latvoihin, hönkii pimeää sisälle noihin taloihin, olen kulkenut pitkän matkan silti olen yhä täällä, Täällä yö käy liian hiljaiseksi, luulen että täällä aika on pysähtynyt ikuisesti.
jatkan etsimistä ja jokapäivä eksyn enemmän, en saa rauhaa itseltäni, en saa rauhaa silmiltäsi, olen yhä nuori mutta tunnen itseni satavuotiaaksi. Tämä hiljaisuus täällä saa minut tuntemaan kuoliaaksi, minne voin jättää tämän kivun sisältäni? Juoksen jatkuvasti pakoon mutta silti se minut saavuttaa, nämä pelot jatkuvat jatkumistaan. Olen lukittu kahleisiini enkä irti pääse, tunnen sen sisälläni, se ei katoa ei. Se painaa ja käy raskaammaksi päivä päivältä, se tuhoaa minut. Silti jatkan pakenemista, tämä yö jatkuu jatkumistaan, se saavuttaa minut yö yöltä, en saa rauhaa enää , muistot polttaa pikkuhiljaa korventaa, käsketkö niiden jättää minut rauhaan? Liian monta asiaa huutaa ja viiltää sisälläni, ja enkä pääse kipua pakoon, se saapuu joka yö, se sisältä syö, se ei kuole, joten pidä minusta kiinni kunnes se nukkuu, ehkä herään joku aamu ja aurinko loistaa tai se on pimentynyt, olen täällä yhä ja tunnen ne asiat sisälläni, joten vapauta ne kunnes voin taas hengittää, tahdon unohtaa asiat jotka mut kengittää, Kipu yhä vihaa minua, se lyö lävitseni joka yö, en sen iskuja voi väistää, tarvitsen sinua, sillä sinä olet ainoa joka minua voi suojaa,
Olen ollut eksyksissä niin kauan, aivan liian kauan, ja olen etsinyt kaikkialta ja löysin kaiken silmistäsi, tunnetko kuinka aika kuluu? Minä en. Siellä missä kuljet se kulkee. Täällä yö käy pimeämmäksi, eikä valo tule koskaan, etsin sitä mutta eksyin syvemmälle roskaan, olen odottanut niin kauan, tule tänne pidä minua kiinni ja puhu minulle, tahdon nähdä demonieni juoksevan pelosta, tule ja vedä siitä kellosta, anna taas ajan kulkea, kuuntele minua, jos voit ymmärtää minua luulen että ymmärrän sinua, ehkä aamun tullen voin nähdä valon ikkunasta, ehkä voin vielä tuntea auringon kasvoillani, näen yön päiväksi vaihtuvan


http://www.youtube.com/watch?v=7JVcbVeMnt8&feature=related
Until it sleeps

Sairaana.

Kävelen pitkin tätä tyhjää tietä, en tiedä mistä tulen enkä tiedä minne menen, ja siitä oikeastaan välitä edes en.. Ilma käy viilenemään, tätä hiekkatietä jatkuu loputtomiin, jälkeni piirtyy hiekkaan ja tuuli ne pyyhkii pois kuin kaiken sen, josta joskus unelmoin, taivaanrannasta vielä valoa nähdä voin , pilven reunat hohtaa kultaisena, joka päivä muistosi käy hämärämmäksi...

Olen ollut kaikkialla, paennut maailmalla, aina haamusi on saavuttanut minut, se ei seuraa minua enää, en ole täällä enää, olen mennyt... Haluan päästää irti mutta aina herään uuteen aamuun ja olen yhä täällä.. yhä tunnen saman sydämen sykkivän.Olen kulkenut ympyrää etsiessäni päämäärää vaikka se on aina ollut täällä, sillä synnyin rakastamaan häntä.. Tunnen kuinka ilma kylmenee ja palelee. Aurinko tippuu taivaanrannan taa, kuljen tätä hiekkatietä kohti rantaa.. Ei ole pimeää vielä mutta se on laskeutumassa...


Olen kulkenut joka paikan, ja aina olen palannut samaan tilaan... Tuntuu kuin täällä ei olisi enää tilaa..Kun olet luulet että olet menettäny kaiken voit menettää enemmän, kuljen tätä tietä tuntien pahalta.. Viime yönä näin unta että tulit luokseni ja tähdet laskeutuivat lähemmäs, aamulla heräsin ja hyppäsin taas seuraavaan junaan..