IRC-Galleria

Musta aukko minut haukko hymyili kuu ukko suussaan tukko, ruoho tuppo, uiskenteli halki avaruuden upponalle jäi tähdenlennon alle, planeetat pyörivät tähtien kanssa hyörivät, vaimeana humisi sävel avaruuden loputtoman suuren ihmiselle tuntemattoman ulottuvuuden, räjähti galaksit vinkui halki katujen new yorkin taksit, heräsin manhattanilta kädessäni olut... Taisin kiertää kaikki polut, päädyin tänne päätyyn, tuli muutoksia siviilisäätyyn, vaimo lähti, kissa koiralle ärähti, koira hölmistyi ja eksyi, nyt sateessa ulvoo, ei löydä tietä kotia jotain rotia, rottia kiipeilee pitkin viemäreitä, tyhjennetty ämpäreitä, kaipaan himaan, peiton alle, turvaan paikkaan paremmalle, siellä sinä odotat ikkunassa minulle huiskutat, onkin kädessäsi kirves, juoksee perässäni ilves, tuo petoverenhimoinen niin janoinen, kuin minäkin tuona synkkänä yönä, itsetuho työnä, tahtoo koneet pysättää, valto sammuttaa, ajan seisauttaa, tajunnan kadottaa, vain iloa ja hymyä jossain syvällä loistaa valoa, katson pellon reunalla palavaa taloa, se kaikki on tuhottu, tähänkö minut on luotu, kaikki mitä suotu pois annetaan, lopulta arkussa toiseen maailmaan kannetaan, mullan alle, ehkä siellä elämä maistuu paremmalle, kuuluu ääntä, joku arkkuun koputtaa, avaan kannen, näen Jannen, tuon vanhan kaiman, syömme yhdessä Pertun haiman, aivan, olemme siis zombeja, yhdessä ympäri katuja astelemme, hieman horjuen. vielä kuolleen oluen, tuon viininpunaisen niin punaisen, verisen tuopin juomme, ja kauhua tähän maailmaan tuomme, jahtaamme nyt jokaista, jokaista elävää, kahdella jalalla kulkevaa, on yö niin tumma, mieleni kumma, tekee vain mieleni repiä ja raadella ja pohjaton vatsa täyttää, mustalta maailman tulevaisuus näyttää, herään sätkien, hiki otsaltani valuu, ei käy edes mielessäni takaisin paluu, tuohon uneen hirveään, viereesi jään, on mulla yhä vaimo, ja sekopäisenä juo tuo naapurin Aimo, silitän hiuksiasi, on kaikki niinkuin ennenkin, on elämä kaunis, onneksi tiedän nyt senkin, sinä senkin. Paha uni.

Auttakaa mut pois tästä tuhansien alkoholistien maasta. Kaikki vaan ryyppää ryyppää ryyppää, eikä kukaan tiedä kuka on syyppää syy ehkä päässä? Viikonloppuna si

Yksinäinen kesä... Hmm ehkä joskus syksyn loputtua havahdun todellisuuteen jostain lattialta seasta pullojen ja lääkepurkkien ja tanssin pihalla ilman paitaa kanssa tuhansien pienten urkkien.. Tai sitten en... Elämäni raskain painavin kesä. Ehkä intti haavoitti minua niin syvästi ja nyt olen "sotaveteraani" ja kieriskelen traumoissa ja hukun itsesääliin. Mutta vitut. Tuulet ovat vaihtaneet suuntaansa... Hetken jo luulin että sekoan tänne taloon.. Päivät tuntuivat pitenevän ja pitenevän ja noi valkoiset seinät heijastivat katsettani ja saivat sen kimpoilemaan ympäri seiniä josta syntyi tavallaan noidankehä josta oli helvetin vaikea irrottautua. Mikä vitun noidankehä :DDD Tää viimeiset puolivuotta oli yhtä noidankehää... Välillä oli kyllä hyviäkin aikoja mutta enemmän niitä huonoja... Kunnes viimein.. Viimein saapuivat raikkaammat tuulet kun ilmat viilenivät ja viilensivät villiä mieltäni kuin se olisi upotettu viileää viileämpään viileen eli aika viileetä hieman kuin cool. Kuitenkin eipä seota. Onneksi saapuu syksy tämän pahan kesän jälkeen.. Illat pimenee ja se tuo outoa tunnelmaa aina :) Voi vaikka kippailla teetä kuistilla iltojen pimentyessä öljylampun loisteessa ja hengittää sisään raikasta ilmaa ja tuntea hetken elävänsä :) Hetken luulin jo ajan pysähtyvän mutta sitten heräsin ja tajusin sen liikkuvan kun huomasin vuodenajan vaihtuvan. Erikoinen herätys, mutta hyvä nii.. Vielä kun saisi kaikki vittumaiset muistot kasattua yhteen läjään ja kannettua ne takapihalle ja ampua ne täyteen reikiä ja polttaa nuotiossa kaikki olisi erittäin hyvin. Täydellistä... Eiköhän aika paranna haavat.. Jopa arvetkin... Kaikki on mahdollista kun vain uskoo. Ja vaikka Toivon joskus kadottaa kyllä se Toivo jostain aina löytyy... Viimeistään Toivolasta. Tai jostain katkaisuhoidosta.... Ei sitä tiedä.. Mutta onneks on Elokuu ja asiat alkaa näyttää paremmalta kun niitä tarkemmin tutkailee.. Koulutkin alkais parin viikon päästä :) Ehkä joku päivä pääsen kirjoittelemaan lehtiin päättömiä juttujani tai yöllä puhumaan sekavia radioon.... No aika näyttää mitä tuleman :) Vaikka karu totuus että kaikki on oikeastaan päin helvettiä, silti hymyilyttää koska tiedän että joskus asiat ovat vain vitullaan eikä niille voi silloin mitään muuta kuin kääntää selkänsä todeta että V.I.T.T.U ja kävellä pois :) Ei ole pitkään aikaan tullut kirjoitettuakaan mitään kun ei ole vain yksin kertaisesti ollut mitään kirjoitettavaa kun kaikki on ollut yhtä vitun paskaa vittua. Ja nyt puran näitä agressioita vittu vittu vittu. Elämäni paskin vitun vuosi 2010 alkaa olla takana ja voin olla vitun onnellinen siitä VITTU. Toivottavasti loppuvuosi on nyt parempi näiden viime päivien havaintojen perusteella joista olen tieteellisiä analyysejä öisin tehnyt ja tutkiskellut löytyjäni maanalaisessa laboratoriossa mikroskoopin ja muiden dna analyysien kanssa.. Luulen että se on ja jos väärin luulen niin... Tulkoon minusta vaikka luulosairas. Mutta toivotaan että aurinko alkaa paistaa kirkkaammin ja öisin tähdet loistavat minulle kirkkaammin imettyään aurinkoisista päivistä voimaa pimeisiin syys öihin :) Ja niin yötkin ovat kirkkaita. Vaikka oikeastaan voisin sanoa tähtien olevan aurinkojani tän unirytmini perusteella joka on ollut taas aika vampire meininkiä intin jälkee... Mutta ehkä olisi syytä naulata arkku kiinni ja tunkia se vampyyri sisälle ja unohtaa sellainen unirytmi koska huomenna pitäs herätä aamukasilta ja käydä nappaamassa taskuun tulityökortti jos sitä joskus raksalla sattus tarttemaan :) Jos ny tän koulun jälkee enään raksalle menen :D but we must remember... We never know what future holds... Never... Ever....

The perishers - My own

Rakastan syksyn pimeyttä
Rakastan talvipakkasta
Rakastan myrskyisiä öitä
Rakastan lumisadetta

Ja tähtitaivaan
alla näky umalainen muistuttaa
kuinka onnekas maa onkaan
kun sen nähdä saa

Koko ikäni olen ollut uneksija, olen antanut mahdollisuuksien lipua ohtiseni, tavoitan aina mahdotonta, kurkotan liian korkealle, eikä lopulta mikään tunnu miltään, lähtösi jälkeen kaikki on ollut sekavaa, enkä millään silmiäni avaa, vain suljen ne kaikelta pahalta ja löydän itseni pinnan alta, uppoan ja uppoan, mutten koskaan vajoa pohjaan

Ei satanaaaaa. Nyt vois aloitella deekun uran. Hyvästi normaali elämä

Kaikki tapahtui eräänä kauniina perjantai iltana, joka onneksi nyt on takana, ilta oli niin tumma ja olo kumma kun astuin ovesta sisään tuohon baariin hämyiseen, ja törmäsin mieheen vanhaan rämäluiseen, jonka jalka oli vaihtunut puiseen, hän kertoi viisauksia itäisen maan ja aloimme viinaa kaatamaan, tunnit vierivät pullot lattialla kierivät ja lähdin kulkemaan ulos kadulle, ja olin niin vitun kännis ullebulle, ja sitten pimeni.. Hei hei missä maassa mennään mihin maahan lennän olen vapaa ja päästäni pimee oudolla tapaa, ei ole piiriä ei napaa tällä planeetalla jolla tallustan pimeässä syksy yössä leikkii perhoset kuunvalossa ja varkaat täydessä työssä, sillti makaan maassa ja olen kännissä, makaan maassa jalat kuussa ja olen kännissä... Aamulla valo häikäisi silmiini mutta katsottuani ikkunasta näin olevani kaukana ulkoavaruudessa paikassa suuressa maapallo näytti niin pieneltä raketin ikkunasta, mitä helvettiä teen täällä? Olen henkisesti heikolla jäällä ja jäät sen kun sulavat kuin liikkeeni sulavat, puuttuu minulta käytös tavat, herään ja olen yhä asfaltilla ja syksyisen yön sateet tippuvat päälleni, ja olen kuin koira enkä voi mitään hännälleni, en sitä koskaan kiinni saa, en siitä koskaan kiinni saa, mutta silti joskus yhä sitä tavoittelen kuin unelmiani uppoavia, tuonne paariin pitäisi päästä juomaan paukkuja, voisitko pitää peukkuja?

the truth is, I miss you...



http://www.youtube.com/watch?v=h8oTT9r9978

Vittu