IRC-Galleria

Hymyssä suin kohti merta uin, tähdet taivaalla tuikkii kun tontut rantapusikosta kuikkii, joki ei lopu koskaan ja ilo virtaa aina, jopa maanantaina kun antaa elämänvirran viedä ja huonot päivät pohjaan vajoaa, menneisyyden haamut hiljalleen irti päästää ja katoaa, muisti sopivasti lahoaa ja taikoo esiin postiivistä tiivistettä jota on kiva juoda. Sitten kun joskus meren saavutan niin kai rauhan saan kun elämänvirta lakkaa virtaamasta ja kaikki pysähtyy. Takaa usvaisten silmien jostain kaukaa ajatusten kukkuloilta sinä päivänä aurinko nousee jipiiiiiii :D Utopistisiä päähän pistoksia. Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa. Unia

Se oli esimerkillinen päivä. Aina kun muistin jotain unohdin samantien.. Ajatukset harhailivat päässäni ja kaikki minkä teimme, vedimme kaikessa yli... Heti auringon noustessa kuulin jo tölkin aukeavan.. Savu leijaili jostain kaukaa ylitsemme. Olimme lähdössä "retkeilemään" ainakin loppu tulos vaikutti siltä kun havahduimme jostain Isojärven luontopolulta. Meidän ei ollut tarkoitus ajaa kymmenien kilometrien päähän keskelle erämaata. Mutta kuinka näin pääsi edes käymään?..
Aloitetaampa alusta. Tai eiköhän tätä ole tarpeeksi alusteltu joten jatketaan. Kuitenkin. Meidän päämäärä oli määrätön. Onnistuimme ajamaan viisi kertaa alkon risteyksen ohi, mikä oli saavutus sinänsä. Sekä ostimme vahingossa liian pieniä vaatteita. Kuinka helvetissä se on mahdollista?.... Darwinismi kääntyy yhä enemmän nurinpäin mitä enemmän alkoholi juomia vatsan syövereihin katoaa.. Ihminen alkaa taantumaan ja menee kehityksessä taaksepäin.. Ehkä jopa kädet alkaa kasvamaan ja alat kulkea kyyryssä kuin apina.. Siitä sitten on hyvä loikkia yön pimentoon ja kadota takaisin villimetsään. Ja aamulla herätä kenties jonkun ojan pohjalta? Ken tietää. Nyt on liian masentava päivä joten lopetetaan. Morje. Missähän on seitsemän meren merirosvokissa? Siitä myöhemmin. Uutta jääkautta sekä mammutteja odotellessa.

Kultakala altaassa ahtaassa ilman silmiä, korvia mitään tuntoa, ja kukaan ei piittaa, joskus joku kissa altaa reunalle hiippaa ja kultakalan niittaa. Aika sekava setti. Mielenterveys petti se o saletti niinku mun letti joka lepattaa lepakoiden kanssa suljettuna vankilassa silti niin vapaana niinkuin aina tapaana aana saana maana kaana laana raana laama ama sama sanojen lama. huhhuh

Huomena gouluu, mutta illal vois suunnata ouluu jos syksy muuttuski jouluu ja sais paljon lahjoja tapaisi uusia ihmisiä kahjoja. Ei sentäs. Terveysviikot

Aamulla hakee lisää koulust univelkaa ei nukkumatti anna lainaa kunnes oon vainaa ainaa

Aurinko, pimeys, kaikki tuulet ovat kuuntelemassa mitä meillä on sanottavana

Illalla peiton alle nopsaa ja huomena ensimmäinen koulu päivä

Jeba jeba jee... Unirytmi päi peetä. Maanantaina alkais koulu. Nyt vain tuntuu koko ajan ettei mitään tapahdu.. Tulee yö, tulee aamu. Mutta yhä tunnen samanlailla.. Mikään ei muutu.. Kuu nousee taivaalle, yö kestää ikuisuuden, päivä hetken. Yksin. Keskellä suurta maailmankaikkeutta. Tyhjässä avaruudessa. Istumassa yhdellä planeetalla katsellen muita. Kuuta, tähtiä, ja kaikkea muuta ihmeellistä... Ehkä jossain joku muukin katselee samoja tähtiä kuin minä täällä.. Ehkä en ole ainoa. Tai sitten.. Yö vetää vain syvemmälle yksinäisyyteen... Saisi vain nukahtaa. Herätä uuteen aamuun.. Aurinko nousee ja pimeys pakenee.. Saapuu linnut, perhoset. Mutta en voi kuulla niiden laulua, en nähdä kirkkaita värejä. Päivät vain kuluvat.. Kesäiset päivät haihtuvat pois. Ilmat kylmenevät.. Mikään ei muutu. Lehdet tippuvat puista, syksy tuoksuu ilmassa. Katuvalot loistavat iltahämärässä. Onnelliset käsikädessä. Suljen silmäni, suljen kaiken.. Mikään ei muutu. Kynttilä palaa iltahämärässä.. Palaa hiljaa tuoden valoa pimeyteen. Ehkä olen vain kuin kynttilä.. Loppuun palanut.. Nyt on vain pimeys.. Syksy kaatuu, saapuu marraskuu. Kävelen ja tunnen raikkaan ilman keuhkoissani.. Tunnen kylmyyttä ulkopuolella mutta sisälläni palaa tuli.. Jäätyisin kai ellei näin olisi...Päivä päivältä Kaikki se mitä menetin, kaikki ne kauniit päivät valuivat ohitseni.. Vain koska olin olin jäätynyt sisältä. Puotan panssarini, herään ja tunnen kylmyyttä.


It's only lies that I'm living
It's only tears that I'm crying
It's only you that I'm losing
Guess I'm doing fine....


http://www.youtube.com/watch?v=als_-cTQALQ&ob=av2e

En koskaan uskaltanut puhua sulle. Ehkä haavan oisit tehnyt sormeen mulle. Tai laastarin sydämeeni laittanut. Kerran viestin sulle laitoin, viikon päätä seinään sen jälkeen pistin. Itseäni hereille kai nipistin. Mut en herännyt, yhä mielessäni pyörit en pois sua saanut, vain patteja päähäni. Monia öitä istuin yksinäni, sua miettien. Yritin unohtaa, mutta vielä öisin unissa sut kohtaan. Eilen tulit mua kadulla vastaan. Sydämeni hakkasi ja hakkasi multa melkein jalat alta. Jalkani nousi, mutta pidin kontrollin ja pysyin kuin pysyin maassa. Vietin hetken taivaassa. Kai silmäsi syypäät, mutta ei haittaa laisinkaan. sitten sekosin, vedin viikon viinaa, vedin viikon liimaa, kolmannesta en muista laisinkaan, nyt iltaisin tuosta pienestä ikkunasta ulos katselen ja sua ajattelen. Hoitajat ovat täällä mukavia, ne tuo mulle jäätelöä jos on erittäin kuuma päivä. Ei täällä huolen häivä. Nuo pienet pillerit saavat mut hymyilemään. Ja hetken taas pilviin käyn lentämään. On kaikki niin epä aitoa. Rasvatonta maitoa, joskus myös saan ja iltaisin teetä vihreää, ja on olo niin lempeää, mutta kaipaan lempeä. Kaipaan yhä sinua. Vaikken enää muista sinua. Muistan vain idean. Ehkä olen rakastunutkin vain ideaan rakkaudesta. Niin kummallista. Onko tää todellista. On hullujen huone outo paikka pääni kuin palikka, leego palikka. Joka joskus rikkoontuu ja sen voi kasata uudelleen.

Jos voisin menneet muuttaa, sen tekisin vuokses....