IRC-Galleria

Niin.. Perkele.. Se on mun mielestä suomenkielen voimakkaimpia ilmaisuja.
Toinen on Rakkaus.
Tuntuu oikeesti en mitä vittua mäkin mistään välitän. Helpompi ois ku välittäis vain ja ainoastaan itsestään. Jokainen sais pärjätä omillaan.
Ei se vain ole niin yksinkertaista. En vain ole sellainen joka tuijottaa vain omaa napaansa.
Siks varmaan aina tuleekin takkiin. Oon niin lopen kyllästynyt siihen.
Tuntuu et vaikka mitä tekis, niin loppujen lopuks millään ei ole mitään merkitystä.
Lopussa kiitos seisoo ja niin pois päin, mut musta tuntuu et tässä elämässä saa aika loppuun mennä ennen kuin mistään kiitosta saat. Niinhän sitä sanotaan et hyvä teko ei koskaan jää rankaisematta... Pitää kyl vitun hyvin paikkansa..=)
Ois helppo ku ihmisessä ois joku reset-nappula, mitä vois painaa ja aloittaa taas alusta. Hetkellisesti päänsä kyllä onnistuu nollaamaan, mut sit ku taas koittaa arki, niin asiat hyppii entistä pahemmin silmille.
Voi kun tulis aika et ois kaikki hyvin. Olis iloinen ja onnellinen. Mulla on ollut sellaisia kausia. Muistelen niitä lämmöllä, mutta aina sitten taas herää nykyisyyteen ja .... En mä tiedä.
Mahdollisuuksia on kyllä ollut. Aina vain on joku sitten mennyt pieleen... Se vain niin vituttaa.
Haluaisin vain olla onnellinen.. Onko se liikaa vaadittu?? En tarkoita et kaiken pitäis aina mennä putkeen, mut et ois se joku, mikä auttais aina jaksamaan ja tekis lopulta onnelliseksi...
Mä olen varma et se aika vielä koittaa. Olen mä jo niin lähellä sitä käynyt...
Ikävä... Suru... Huoli... Pettymys... Rakkaus... Noi tunteet on tällä hetkellä päällimäisenä..