IRC-Galleria

Nyt on sitten taas vkoloppu lusittu. Meni ainaskin vauhdikkaasti. Oli myös hauskaa.
En saanu viimeyönä nukuttua ollenkaan. En kyllä missään muualla olisi sitä mieluummin viettänyt.. En siltikään voinut olla rauhassa. En tiedä koska mä taas voin. Osa musta on kuollu ja mun pitää hyväksyä se. Tahtoisin vain olla taas kokonainen. Ei näin rikki.
Välillä pystyy olemaan ihan iloinen. Voin olla ajattelematta asioita. Sit mulle tulee taas mieleen se kuinka onnellinen välillä olin... Se raastaa mun sisintä.. Se ikävä siis.
Lässynlässyn... No mut tää on ainut paikka mihin mä voin itseäni purkaa. Ja tämä on tän hetkinen tilanne. Joskus varmasti saan kirjoittaa tänne myös joistain ilon aiheista. Sitä mä odotan. En vain malttais odottaa.. Ois paljon parempi olla vain kylmä.. Eilen ku mä ajoin tänne... Olin välissä taas niin surullinen, että toivoin vain jonkun rekan ajavan mua vastaan.. Ja kaikki ois ohi... Jos mä uskoisin johonkin uudesti syntymiseen tai muuhun vastaavaan, olisin varmaan jo luovuttanut tän erän ja ottanut uusiks. En kuitenkaan usko. Tää on mun ainut mahdollisuus. En varmasti ole ainut jolla menee heikosti.. Tiedän ihmisiä joilla on paljon vaikeampaa. Suorastaan omat ongelmat tuntuu tosi mitättömiltä.. Mut mulle tää on vaikeinta aikaa ikinä.. Eiköhän tästä vielä voittajana selvitä..