IRC-Galleria

Ihan outoo.. Vituttaa. Ei vituta. Vituttaa. Ei vituta...
Mitä mun pitäis kaikesta ajatella.. Otanko mä liian rennosti?? Ei siitäkään varmaan apua ole, jos mä rupean kaikkea maailman paskaa kantaan harteillani.. Ei ei.. Mä oon sitä mieltä et kaiken on lähdettävä omasta itsestä. Kuitenkin loppujen lopuks. Voi ihmisiä rohkaista ja tukea. Voi ihmisiä auttaa, mut niiden on itse sitä haluttava. Et sä voi itsees väkisin tyrkyttää kellekkään.. Tai voit, mut siinä ei loppujen lopuks kuitenkaan hyvin käy.. Missä se raja sit menee.. Siis sen et sä tyrkytät ittees ja apuas ja sen et sä huomaat milloin toinen tarvitsee sua. Mä ainakin olen itse niin ylpee/tyhmä, et mä en osaa pyytää apua silloinkaan kun sitä tarvitsisin erittäinkin paljon. Veikkaan et sellasia ihmisiä on enemmänkin.. En mä varmasti apua olis torjunu, tai torjuis, jos joku sitä tarjoais silloin ku sitä oikeesti tarvin.
Mikä mä kuitenkaan olen tekemään kenenkään puolesta minkäänlaisia päätöksiä.. Pitääkö mun vain luottaa omaan vaistooni ja harkinta kykyyni, vai mitä ihmettä???
En mä tajuu... Ei pitäis miettiä asioita liikaa...=)

Heh.. Huvittavaa ku ei aamulla heti tiedä varmaksi onko nähnyt unta vai oliko kaikki totta..=D Kait se on niin ku päivät on niin hektisiä, niin sitä pitää sit keskellä yötä touhuta omia juttujaan..
Maailma pyörii radallaan ja siinä koitetaan kovasti mukana kieppua. Asioilla on aina tapana järjestyä.. Sen mä olen ainakin oppinut, ettei kannata vetää asioista turhaa hirveetä stressiä. Enkä aiokkaan. Paljon helpommalla pääsee ku ei hutki turhanpäiten vaan seuraa tilannetta ja tekee sen mitä täytyy.. Kaikki muu häsläys on sit turhaa energian tuhlausta. Mulla ei ole epäilystäkään siitä ettenkö täällä pärjäis.. Ei ei ei.

Vaikka maalliset asiat on pieniä verrattuna moneen muuhun ongelmaan, niin kyllä se vituttaa ku pitää maksaa hirveitä laskuja ja vielä ihan turhaan!!! Jännä homma, et aina kun kuvittelee saavansa oman taloutensa suurinpiirtein kuntoon, niin sitte pitää aina, siis AINA ilmaantua jotain jonka kanssa saa painia. VItuttaa niin saatanasti. Osa kyllä johtuu ihan omasta saamattomuudesta ja sekös se kaikista eniten vituttaakin!! Jotenkin kummalisesti sitä kuitenkin aina selviytyy.. Aina en oikeesti tiedä et miten oon kaikesta päässy.. Sitä vaan joutuu joskus tekemään mitä ihmeellisempiä keksintöjä.. Ja niitähän riittää tässä pääkopassa...=P

Mulla olis niin paljon sanottavaa, mut siltikään en oikein tiedä mitä sanoo. Itsellä ei kyllä ole mitään hätää. Asiat on kohtuullisen hyvin.. Jopa niin et tuntuu välillä et pitäiskö mulla olla huono omatunto siitä, kun itsellä on hyvä fiilis, mut toinen mun lähellä kärsii.. Ei mun kuitenkaan auta rueta potemaan siitä syyllisyyttä, koska sitten menis kaikki taas päin persettä. Mun pitää vaan olla se mitä oon. Ja mä olen vahva. Mun pää ei sekoo, jos mä en itse sitä sekaisin pistä. Tietenkin se sattuu mua kun mä näen toisen kärsivän päivästä toiseen, enkä mä tiedä miten mä sitä voisin auttaa.. En varmaan mitenkään. Ehkä vain sillä et olen olemassa. Enkä itse sekoa. Tuntuu vain välillä niin turhalta, mut mun on pakko hyväksyä, etten mä ole mikään kaikki voipa.. Eikä se ole mun syytä.. Silti sitä väkisinkin vähän syyttää itseään, koska ei voi auttaa. Jos ihminen kärsii niin paljon, et se haluis kuolla, niin on siinä jo vitsit sitten vähissä.. Tiedän sen koska joskus itsellä on hetkellisesti ollut se tunne, mutta että se valtaa joka hetken...
Jotenkin mä vain jaksan uskoa parempaan. Pakkohan mun on.. Jotenkin mun pitäis yrittää valaa sitä uskoa muihinkin, mut ei mulla ole aavistustakaan et miten.. Ei mulle kuitenkaan tarvi mitään esittää.. Ei nimittäin mene läpi.. Jos ei voi olla se mitä on, niin onko missään silloin mitään järkee. Mä tiedän tasan tarkkaan mitä mä teen....

Tänään on kyllä ollu toiminnan täyteinen päivä. Oon ollu "koti-isänä", laina lapsilla tosin..=)
Käytiin lentokone museossa, lasten riehumis mestassa ja vaikka missä...=)
No mutta hauskaa on ainakin ollu.
No mutta mitäs mitäs.. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. En ihan tiedä mitä kaikista asioista pitäis ajatella, mut en oo varmaan ainoa..=) Mä niin joskus toivoisin et pystyisin lukemaan ajatuksia.. Edes yhden päivän, tai tunnin.. Kyllähän ihmisistä näkee paljon asioita, mut et sä kaikkee näe mitenkään. Ja vaikka kysyisitkin, niin ei toinen välttämättä osaa kertoa. Omista fiiliksistä, ajatuksista ja tuntemuksista mä olen kuitenkin melko selvillä. Kait sekin on hyvä alku..=)
Oon muuten tosi ylpee yhdestä tyypistä. Oon koittanu sen sille sanoa ja mun tekiskin mieli kokoajan toitottaa sitä..=) Se on oikeesti mun elämän sankari. Se ei anna periks, ei sitten millään. Vaikka se on välillä käyny tosi pohjalla, niin musta tuntuu et se on jotenkin taas saanu tästä elämästä kiinni. Vaikeeta sillä silti on. Toivottavasti mä voisin jotenkin edes olla avuksi sille...

Mäentiedämistäänmitäänmäentiedämistäänmitäänmäentiedämistäänmitäänmäentiedämistäänmitään...:D
No ei tiedän mä. =) On vain sellaiset fiilikset, ettei oikein osaa niitä edes sanoiksi pukea. Ja olisi niin paljon sanottavaa.. Mut ihan positiivinen ongelma tällä kertaaa..=) On vain niin... Niin... Niin hyvä fiilis.. Se tässä varmaan outoo onki, ku on vähä aikaa menny melkolailla ryömiessä..=P
Mun pitää tänään tai huomenna viimeistään pahoittaa yhden ihmisen mieli. Harmi sinäänsä, mut mä sitä kyllä varoitin ja hyvin selvästi kerroin mitä mieltä olen asioista... Ei voi mittään...

Joo joo joo..
Tänään on ollu ihan kiva päivä.. Ehkä jopa liiankin. En tiedä. Itse asiassa koko tää viikko on ollu aika jees. En oo hirveesti kelaillu mitään paska juttuja. Pitää vain koittaa pitää pää pystyssä..
En mä tiedä, mut oikeestaan tää vallitseva tilanne on nyt heti viimesen päälle outo...=)
No mut ei se mittään. En mä enää edes tiedä mikä on outoo ja mikä on normaalia.
Kait se on aina jokaisen ihan omassa päässään. Miten asiat ottaa, ja niin pois päin.
No mut pitää olla tyytyväinen et on pitkästä aikaa rauhallinen fiilis. Jospa ne asiat tästä järjestyis johonkin suuntaan..
Btw meillä on duunissa ollu inventaario viimeiset pari päivää... Yhtä saatanan numero helvettiä...=) Varmaan unissaankin vilisee jo ne numerot päässä. Onneks huomenna pitäis saada se hoidettua kuntoon. Oon vähä tässä miettiny, et vois huvikseen katsella uusia tuulia tolla työrintamalla. Ei oo tuossa paikassa kyl mitään valittamista, mut mä ehkä kaipaisin jotain lisää. Haasteita varmaan.. Tulee kyllästyminen aina asiassa kuin asiassa, jos asiat alkaa mennä liian helposti ja vain omalla painollaan. Elämässä pitää olla haasteita. En mä ainakaan muuten jaksais... Välillä kyllä tuntuu et niitä haasteita on liiaksikin, mut vielä ollaan hengissä...=) Se on pääasia. Kaikesta sitä hengissä selviääkin ja se mikä ei tapa niin vahvistaa...=)

Nyt on sitten taas vkoloppu lusittu. Meni ainaskin vauhdikkaasti. Oli myös hauskaa.
En saanu viimeyönä nukuttua ollenkaan. En kyllä missään muualla olisi sitä mieluummin viettänyt.. En siltikään voinut olla rauhassa. En tiedä koska mä taas voin. Osa musta on kuollu ja mun pitää hyväksyä se. Tahtoisin vain olla taas kokonainen. Ei näin rikki.
Välillä pystyy olemaan ihan iloinen. Voin olla ajattelematta asioita. Sit mulle tulee taas mieleen se kuinka onnellinen välillä olin... Se raastaa mun sisintä.. Se ikävä siis.
Lässynlässyn... No mut tää on ainut paikka mihin mä voin itseäni purkaa. Ja tämä on tän hetkinen tilanne. Joskus varmasti saan kirjoittaa tänne myös joistain ilon aiheista. Sitä mä odotan. En vain malttais odottaa.. Ois paljon parempi olla vain kylmä.. Eilen ku mä ajoin tänne... Olin välissä taas niin surullinen, että toivoin vain jonkun rekan ajavan mua vastaan.. Ja kaikki ois ohi... Jos mä uskoisin johonkin uudesti syntymiseen tai muuhun vastaavaan, olisin varmaan jo luovuttanut tän erän ja ottanut uusiks. En kuitenkaan usko. Tää on mun ainut mahdollisuus. En varmasti ole ainut jolla menee heikosti.. Tiedän ihmisiä joilla on paljon vaikeampaa. Suorastaan omat ongelmat tuntuu tosi mitättömiltä.. Mut mulle tää on vaikeinta aikaa ikinä.. Eiköhän tästä vielä voittajana selvitä..

Voi vittu mä olen päissään.. Aivan saatanan humalassa vieläkin, tai ainakin sekaisin...=)
MÄ EN VOI SILLE MITÄÄN, MITÄ MÄ OON!!!! Ihmisiä särkyy....









Mä en sille voi mitään..

Jeaah!
Gues who´s back... Teemu is back!!
Taas mennään eikä meinata. Mikään ei tunnu mahdottomalta. Kaikkee voi kokeilla.
Nyt mä taas menen menemään tätä elämääni. on ihan kivaa... Yks juttu tässä vain vaivaa..
Mä en tunne taas yhtään mitään.. Sama mitä teit, niin ei yhtään mitään. Kaikki on ihan ok. Tai kyllä mä tunnen, mut niillä tunteilla ei ole kenellekkään mitään merkitystä. Sen takia mä haluan kadottaa, jotenkin padota, ne tunteet.
Tällä tavalla mä elin silloin joskus aikoinaan. Mulla oli ihan hauskaa. En valittanut mistään, elin vain menemään. Silti multa jotain puuttui.. Sitä mä aina etsin ja nyt etsin taas. Ehkä mä sitten joskus löydän etsimäni.. Luulin jo löytäneeni, mut ei...
Ei siinä mittään. Kohta lähdetään taas liikenteeseen kohti uusia seikkailuja...=)
I´m An ANIMAL!!!!