IRC-Galleria

Mun pitäis ryhtyä näyttelijäks. Tänään vitutti koulussa niin paljon, että mietin äsken kolmisen tuntia lähdenkö helvettiin tuolta koulun tunnilta. Trikkinä vielä, että oli jotain töiden palautuksia ja niitä arvosteltiin ryhmissä. Perusilmeeni oli sillä tunnilla semmonen painu vittuun -ilme, mutta aina kun piti alkaa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa pystyin repimään semmosen siedettävän hymyntapaisen, jolla pystyy kommunikoimaan niiden ihmisten kanssa. Tosin en ois halunnu. Ois mun puolesta voinu kaikki painua helvettiin. Ei niissä ihmisissä mitään vikaa ole, mut en vaan jaksa enää. Ja kas kummaa. Tänään on tiistai. Musiikin teoriatunti. Piristää aina niin ihanasti.

Ja suoraan sanottuna mä luovutan. Opiston alussa oli ihan mukavaa noiden ihmisten kanssa, mut en oo pitkään aikaan jaksanu edes jutella niiden kanssa. Mikä on johtanu siihen, etten tiedä ees mistään häppeningeistä mitään. Mut ei enää kiinnosta. Ainoo asia, joka vituttaa, on se, että en pysty toteuttamaan yhtä, no vittu kutsua. Pidän tätä yhtenä suurimmista ja ensimmäisistä toteuttamatta jääneistä "lupauksistani". Itse asiassa ensimmäinen. Pidän itsessäni ehkä ainoana hyvänä puolena, että olen luotettava, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa karsiutua pois. Viimeistään nyt. Miten se menikään: Real men keep their cool ja only quitters quit.