IRC-Galleria

Yksinäisen yön yksinäiset tunnit...Tiistai 26.02.2008 03:11

Vapaapäivän hetkellinen riemu vaihtui nopeasti yövuoron tuuraukseksi. Kirjoittanut saa hyvinkin kyseenalaisen kunnian jatkaa yövuoron perään myös aamuvuoron. Väsymyksen ja univelkojen ulosoton uhalla jaksamme kuitenkin ahkerasti pakertaa valtiomme tulevaisuuden nimissä. Näin ainakin kirjoittanut itselleen uskottelee. Rahallisella korvauksellahan ei luonnollisestikaan ole mitään tekemistä kyseisen työsuorituksen kanssa.

Hiljaisuudessa on jälleen aikaa miettiä asioita. Päässä laukkaa miete jos toinenkin. Yleistä saavutuksien ja saamattomuuksien läpikäyntiä. Omaa saamattomuuttaan kirjoittanut lähinnä pitää naurettavana. Asioiden tärkeysjärjestystä, ajallaan suorittamista ja suorittamisen tasoa tulisi kirjoittaneen ainakin petrata.

Ihmissuhteista ja niiden vaalimisesta on kirjoittaneelle tulossa roimasti laiskanläksyä, ainakin viimeisen puolen vuoden ajalta. Kiireisiin ja suureen työ määrään on helppo vedota, mutta ketä muuta kiireestään voi syyttää, kuin itseään? Maailmasta ei työ tekemällä lopu, joten merkkaan itselleni tavoitteeksi ystävieni tapaamisen.

---

Yökön ystävänä ulkona ujeltava tuuli kantaa horisontista puhdasta kirpeää ilmaa. Uusia ajatuksia ja uuden päivän. Huominen lienee päivistä parhain. Paras päivä aloittaa alusta ja paras päivä lykätä jotakin huomiseen. Huominen on mielenkiintoinen käsite;
Se tarkoittaa toivoa, uutta auringonnousua, uutta elämää ja valon voittoa pimeydestä. Samalla se tarkoittaa kuoleman saapumista päivää lähemmäksi ja toisille seuraava auringonnousu tulee olemaan viimeinen. Toiset eivät ikinä näe tätä aurinkoa.
Tajuan elämän olevan liian lyhyt. Liian lyhyt siihen, että jaksaisin murehtia huomista. Vaikka kuinka toivoisin, niin huominen tulee aina. Siksi sille ei kannata urhata liialti ajatuksia. Eilisen olen jättänyt taakseni ja sinne en voi palata, vaikka luoja tietää, että joskus haluaisin.

Käväisen ulkona ja hengitän rauhallisesti. Tajuan tekemäni virheet. Tajuan onnistumiseni. Pienen ohi kiitävän hetken olen täysin tyytyväinen itseeni. Tuuli puhaltaa viileästi kasvoilleni ja palauttaa minut tähän hetkeen. Havahdun ajatuksistani. Tämä hetki on nyt ja tässä. Muulla ei taida oikeastaan olla merkitystä...

-Mene vaan, minä jään-


Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.