IRC-Galleria

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Snif, oon kuunnellu kaikkia ihania biisiä, olin kerinnyt unohtaa kuinka kaunis Tehosekoittimen Maailma on sun onkaan! Niin monet itkut itketty sen tahdissa ja vieläkin herkistää vanhan.. :' )

Kuvitus sujuu..

nyyhkytellessä. ;' )

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

" Lantussaan jos lampun saisin
Ees pilkahtaan, se helpottaisi
Lantussaan jos lampun saisin
Ees pilkahtaan, ei niin pelottaisi

Mä saatan seuraan istahtaa
Vaikken mä kaipaisikaan saattajaa
Mut kuule, suotta sä pidät puhelimesta kii
En meinaa viedä sulta viestimii, joo joo

Vaikkei korttifirmat muhun luotakaan, ei
On turha olla siitä huolissaan
Ja mä lupasin, mä kyllä hoidan sen
Muutapa mä sitten hoidakaan en "

Parhaat säkeet Raffe Leppäsen lamppu lantussa.. <2

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Heh, vähät korjaukset tehty, hyvää palautetta sain, olen niin iloinen että sisällä pulppuaa (ja tämä saa mut jaksamaan koko viikonlopun aherruksen ja kiireen) : ) Toivottavasti vielä asiakkaatkin tykkää : p

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

"Ain laulain työtäs tee.." *viheltää*
[maanikko]

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hmm.

Info-osuuden kuvitus valmis ja kahteen kuvaan oon tosi tyytyväinen, siihe yhtee vähä kiikun-kaakun mut luulen et se on ihan jees silti. : )

Viikonloppuna ihan sikana hommia, kun täytyy tehdä ja viimeistellä kalenteriosuuden kuvituksia : p

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Piu. Piu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Argh!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hmm'm. Olin ehtinyt olla puolituntia heränneenä kotona, käynnistää koneen ja keittää mukin teetä ja kaivaa lääkkeet esille kun puhelin pärähti soimaan. Eilen sovittu etätyöpäivä peruuntu, ku pomon pomon mielestä olen joko rehellisesti sairas tai työpaikalla. No, toinen päivä kun olen tunnin myöhässä töistä, vaikka juoksin päätä pahkaa suihkuun enkä meikannnutkaan tms., jopa puin samat vaatteet ylle kuin eilen (haisevat vickille, mutta who cares, ku lisäilen sitä pisin päivää).

Kurjempi homma. Kotona ei olis tarvinnu lähteä minnekkään ja olis saanu jättää pukeutumisesta pois tiettyjä vaattekappaleita (painaa kivasti kipeää rintalastaa). Mutta niin käy joskus. Emmä röyhkeyttäni eilen illalla tekstannu ja ehdottanu etätyöpäivää, voin huonosti ja kotona olisin saanut tehtyä töitä paremmin. Olisi kuitenkin pitänyt aavistaa jo töissä päivällä väsymyksen ja pahoinvoinnin aste ja sopia siellä.

Toivottavasti en saa mtn saarnaa tästä. En oikeen jaksaisi, sattuu niin perkeleesti tuohon rintalastaan (vaikka käytössä onkin lämmittävä kauratyyny lihaskipua lievittämään, "lämmin ruokalappu") ja haluaisin huutaa. Mutta jos oisin jääny kotiin, olisi ollut pakko käydä väh. sairaanhoitajalta hakemassa saikku-päivä. Ylpeys ei anna myöden. No, täällä lytyssä istun ja teen töitä. Lytyssä siksi että ryhti sattuu, ja syvään hengitys (pakko ain välistä silti hengitellä, ettei keuhkoihin jää arpikudosta). Tänään toka ja vika antibioottipäivä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

työteliäs
[maanikko]

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Eilen oli aika hauskaa. Kaikki meni niin päin persettä alkaen työpäivän jälkeisestä kaupassa käymisestä. Enköhän joutunut juoksemaan kohta takaisin, on se vain outoa että kalakeitto ei valmistu ilman perunaa ja porkkanaa. Sitten riitelin Villen kanssa puhelimessa ja pian alkoikin sattua rintakehään ja kylkiin. Ei siinä mtn muuta kun äidin suosituksesta päivystykseen.

Homot bussivuorot. Oikeesti, lähdin 20:30 kotoa ja olin vasta hiukan vajaa kymmenen päivystysasemalla. Ihanaa että tiesin, miten kovasti mun olis pitänyt tehdä töitä mutta olin väsynyt ja mua pelotti taas (toinen yö yksin) kun tuntui että keuhkot on tulessa. Niinpä istuin päivystyksessä vajaa 22 - hiukan jälkeen 3 aamuyöhön. Jouduin ottaa taxin mikä oli tuha euroo (~17 €) koska mikään bussi ei enää liikennöinyt siihen aikaan. Kiwa.

Mutta päivystyksestä sain uudet antibiootit mykoplasmaan ja lähetteen verikokeisiin ja keuhkokuvaan. Tänä aamuna menin, kiva et sain nukkuu joku 3 tuntii ennenku kello soi. Illalla ku odotin lääkärille pääsyä en ees nuokkunu. En meinannu haluta nousta lainkaan. Mutta oli pakko et pääsee kaheksaksi Hatanpäälle (labra ja kuvantamo aukeaa silloin). Ja siellä oottiki toine ihana ylläri. Myöhästyin tunnin töistä koska sinne oli kertynyt ihan pimeet jonot labraan (siellä oli henkilöstövaje - kuulin jonku eläkeläispariskunnan sanovan et ei koskaan ole näin paljon ihmisiä aamuisin) ja joutusin venailee joku puoltoistatuntii. Lopulta, röntgenien jälkeen pääsin töihin, melkein tunnin myöhässä.

Ja sain lääkärille soittoajan (hah, se soittaa mulle, lukekaapas se palveluksi) huomiselle. Niin saa kuulla mikä kuppa siellä keuhkoissa vipeltää. Olen tänään paremmalla tuulella kuin eilen. Ville on (ehkä) tulossa tänään kotiin. Harmi vain että töitä riittää viikonloppuun saakka. Ja viikonloppuna vasta painetaankin. Onneksi työkaverini auttaa kalenteriosuuden taitossa. Yksin en selviäisi (kiitos sairasteluni).

Ja tein jotain ENNENKUULUMATONTA. Olin melkein shokissa itsekkin, kun sanat olivat karanneet huuliltani. Meinattiin mennä vanhal kalenteripohjalla mut sit ehdotin tosta vaan omaa "luomustani" joka sai kun saikin kohtuullisen hyvää palautetta. Tosin vielä fiksailemista senkin kanssa. Mutta jos hyvin käy, ja saan sen hiottua perjantaiseksi, kalenteriaukea tulee olemaan omaa käsialaa. Ja se jännittää. Kaikki mikä on mun "suoritusta" jännittää. Pelkään että painossa värit näyttävät kamalilta. Ja muuta yhtä loogista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Unta kaipaava
[maanikko]

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Huh, mikä päivä tänää on ollu. Toivoisin vaa koko ajan et pääsisin nukkuu. Mut silti töitä pitää vaa jaksaa painaa. Toisaalta siitä tulee ihan hyväkin olo kun mitä enemmän tekee -> sen vähemmän stressiä. Luontevaa logiikkaa, kerrankin näin ; D

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Heräsin aamuyöllä niin karmeaan tunteeseen. Yskin, ja mulla oli jotenkin kurkku niin arkana että aina kun koitti vetää henkeä sisään (joko nenän tai suun kautta) niin se laukaisi yskän puuskan. Enste en oikee tienny mitä oisin tehny ku olisin mieluite vaa nukkunu enkä ois halunnu nousta mut sit nousin, otin yskänlääkettä ja käppäilin ympäri kämppää ja join kylmää vettä. Olo koheni, oikeasti. Ja pääsin nukkumaan takaisin vain herätäkseni siihen että kello soi liian aikaisin enkä päässyt edes puhelinjonottamaan aikaa lääkäriltäni. Perkele. Yritin ruokatunnillakin mutta tukossa on linjat. Ei auta kuin odottaa huomiseen. On lämpöä ja pelkään, että täytyy syödä uusi kuuri tuohon keuhkoon. Tylsää!

Vieläkin kröhittää, jostain syvältä keuhkoista nousee. Onneks mul on hyvät lääkkeet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ihanaa et mua alko eilen illalla ihan vitusti pelottamaan. Tuli sellainen olo että kukaan ei oo mun turvana jos mulle sattuu yöllä jtn. Kun edellisen kerran sairastin tätä tautia, mun keuhkot meni kahdesti "lukkoon". Istuin rauhassa tunnilla ja yht'äkkiä ei saanu vedettyä ilmaa sisään. Siinä sitten katsoin ympärilleni, huomaako kukaan että muuttuisin punaiseksi, hinkuisin, hikoilisin tms., koska tuntui että se oli niin voimakasta että sen olisi pakko paistaa päälle. No, eipä kuitenkaan jostain syystä niin käynyt, ja aloin vain hengittelemään ohuin vedoin vähän kerrallaan niin kauan että keuhkojen jännitys alko laukeemaan. Sit se oli ohi yhtä nopeesti kuin alkoikin. Olin tuolloin 16 mutta tuntuu että näissä asioissa mulla on norsunmuisti - muistan kyllä miltä se tuntuu, se sellainen ahdistus.

Mutta entä jos niin käy kun nukun, ja jos se ei menekkään ohi? Kirosin Villen niin maanrakoon (vieläkin ollaan viileissä väleissä) koska hän halusi jäädä mieluummin kotikunnailleen ku lähtee mun kaa Tre:lle. Olisin itse lähtenyt sairaan kumppanini vuoksi vaikka kesken pitojen. Ja kumminkin, kun tunnen rakkaani tiedän että dataillessa hänen aikansa menee, kun loma kerta on. Miksei sitä voi tehdä Tre:llakin? Ainakin nukkuisin paremmin jos joku oisi heti siinä vieressä.

Itseasiassa äiti ja hänen miesystävänsäkkin olisivat halunneet lähteä eilen mukaani (= lue: minua heittämään Raumalta Tre:lle) ja luokseni yöksi. Silloin torjuin tarjouksen koska sain tarpeeksi äitini miesystävän jatkuvasta terveydentilani kommentoinnista. Minun EI pitäisi lähteä Raumalta, EI mennä töihin eikä sitä eikä tätä (hän itse kyllä kävi aikoinaan töissä vaikka pää kainalossa). Lopullinen niitti oli kun hän (kiltti ajatus mutten silloin kestänyt sitä) alkoi lopulta kehumaan että olen todella urhea ja sitkeä kaikessa sairastamisessani - mutta en ole. Olen näin vain olosuhteiden pakosta. Eikä siinä ole mtn sitkeää, eikä ainakaan urheaa. Tämä tila ei ole itse valittu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

yskiväinen
[maanikko]

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Huh, kotona! Oli kyl ihana reissu kotikunnail ja oli tosi kiva nähä perhettä ja kavereita <2 Kolme tuntii reissussa laskettuna paikallisvuoro keskustasta.. Kamat on melkein purettu, ruoka valmiina (curry-kana-risottoa, nams!) ja tiskikone tyhjennettynä.

Pian on pakko päästä nukkumaan. Jännittää miten selviää viikosta, joka on yksi elämän tärkeimpiä (ja kiireisempiä) puolikuntoisena.

Tänäpe viel kauppaan (tai jos ei jaks nii huomen, täksi päiväksi ja illaksi on ruokaa mitä mutustaa) ja pyykinpesukone pyörii. En kyllä jaksa lähteä keskustaan työpaikalle. Kotona vain nukkumassa <2

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tre:laistunut
[maanikko]

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Voi vittu. 37,9 astetta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -