IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

[maanikko]

[maanikko]

Child is my name.

[darlings and sweethearts]Perjantai 20.01.2006 12:27

-

Hiljennät vaikka se
ei olisi enää tarpeen.
Olenhan jo voimaton
itsenäni.
Tunnen vihasi auran
kuristavan otteen,
se saa huuleni sinertämään
kalvaana.
Et ole paha ihminen,
vaan ainoastaan turhautunut,
siitä etten pysty pelastamaan
edes itse itseäni.
Tuhon sisaret ovat
syöksyneet sisimpääni,
syyllisyys ja häpeä.
En rukoile anteeksiantoasi siitä,
että olen liian tahdoton
ottamaan itseäni
niskasta kiinni.
En armahda enkä syyllistä,
en luo asennetta mihinkään.
Hiljaisuus on rakastajani,
pyhä unohdus.
Joku päivä, toivon niin,
ei tarvitsisi esittää
olevansa ainutlaatuisempi kuin
miksi tähän maailmaan synnyin.

21.1.2006

-

En oo runollisella tuulella nyt. (Lue, olen työpaikalla enkä kantele mustaa-valkoisella muodossa olevia runoja mukanani.) Jos jaksan ni laitan tänäpe myöhemmin jonku : ) Perkele ku on kylmä. Lauantain on muute bileet Tonilla. Jihuu. Kiva nähä tuttuja ja rentoutua vähän. Nii joo ja tuhota viimisetki aivosolunsa mr. alkomahoolin avustuksella x D Mul on ikävä mun ystäviä. Ja ikävä Villeä. Sillä on lanit tänäpe. Mutta huomenna nähään. PMMP on lalliksella 28. päivä. Sillon näkee koulukamulaiset <2

-

Jaksoinkin lisätä uuden vasta tänään. Nyyh nyyh juustohöylä.

-

xxx [maanikko]

[mindless]Tiistai 03.01.2006 11:16

-


Maalasit minulle horisontin,
teit ruskon ja punertavat pilvet.
Kaikki oli niin kaunista,
olin onnellinen teoksessasi.
En kuitenkaan ymmärrä,
miten saan revittyä
maailmaani hajalle
niin että tuhosin kaiken sinusta.
En ollut mukana kauniissa
töissäsi, en niissä luonnoksissakaan,
sillä sinä rakastit järjestystä,
kun minä olin myrsky.
Vaellan maisemissasi
mailta merille,
olen kylmää ja kuumaa,
silti niin eloton.
Tuulena kuiskin helliä sanoja
ruskosi pilville,
toimin rakastajattarena maailmallesi,
ja sinä rakensit pilvilinnaa,
loit illuusion ihmisen rakkaudesta.
Kun puhalsin pilvillesi viiman,
osa sinusta,
se herkin,
jäi huutamaan
ja itkemään perääni.
Jätin estradin salamoiden
lyödessä vihaansa,
jätin jälkeeni sinut
katsomaan särkyneitä
unelmiasi.
Taivaanrantasi muutti merkityksensä,
maali valuu,
saa tummempia vivahteita.
Rakkaus on katoavaista
vain kuolevaisille.


-

Niitä päiviä, jolloin ajattelee liikaa. Ikävöin ystäviäni ja muita rakkaitani.

-

[kuut inklish]

its not the size that matters its the way u wank it.

Otetaanpa oppia.

-


xxx maanikko

[Lightly depressed]Perjantai 30.12.2005 21:33

-


Ei se haittaa,
vaikkei maailmassa ole valoa.
Ei se tuntuisi miltään,
kun on jo turtana
pimeydestä.
Ei se haittaa,
vaikka kartattekin seuraani,
olen tutustunut sieluuni,
ymmärrän jo,
miksi ette kaipaa luokseni.
Ei se haittaa,
vaikka lumi muuttuu
harmaaksi ja vettyy,
viattomuus on muutenkin
vain harhaa.
Ei se haittaa,
vaikken pysty hallitsemaan
ympäristöäni,
putoavat esineet
syleilevät maanpintaa
räjähtäen siruiksi intohimosta.
Ei se haittaa,
vaikka tuntuu etten osaa
elää tuhoamatta itseäni.
Onneksi hätää ei ole,
vaikka ajattelisin
aivoni tuhkaksi,
pysäyttäisin verenkiertoni.
Jäähän minulle muutakin
kuollutta lihasmassaa,
katsokaa vaikka sydäntäni.


-

Ei kiinnosta mikään milloinkaan kenenkään kanssa kaikkein vähiten itseni seurassa.


xxx [maanikko]

[niin usein]Keskiviikko 21.12.2005 14:47

-


Niin usein katoaa aurinko
pilvien lomaan,
niin usein lankeaa varjo
olemattomasta.
Mahdoton ei tarkoita itseään,
se on parodiaa
suoltamassa ihmiselle
ruumiittomuuden ja
maallisuuden rajoittavia sääntöjä.
Niin usein nauran niille,
minä, kuolematon,
elän ikuisesti,
tarkoituksenani kumartaa
vain omaa heijastustani.
Niin usein olen ollut väärässä,
niin usein kaatunut
kuolevaisten arjessa.
Niin usein olen antanut
tajunnalleni luvan työskennellä
kielletyillä alueilla,
niin usein pysähtynyt miettimään,
milloin olisi syytä lopettaa
matkaaminen.
Niin usein on minutkin
työnnetty nurkkaan,
niin usein olen jäänyt
kaipaamaan mahdollisuutta.
Niin usein olen istunut alas
ja hengähtänyt rapisevilla
keuhkoillani,
olenko enää edes minä.
Valkean pinta on kuulasta
ja huokoista,
kynä kohoaa kuin itsestään,
tänään,
lupaan itselleni, en kirjoita
mitään totuudesta.
Niin usein vannon,
että maailman ei tulisi
saada tuntea itseäni.
Silti tuuli on jälleen
humissut ruumiini läpi,
lävistänyt sydämeni.
Tunnen puhalluksen
kylkiluideni välissä,
en ole enää kiinni
tässä maailmassa,
mutta minne muuallekaan
menisin?
Vuodatin minuuteni verenä arkille,
suojamuureni vavahtelevat
ja sortuvat,
kylmän kyynisyyden haarniskani
rapistuu.
Sisimpäni on suojatta,
haavoitun jokaisesta
sinkoavasta sanasta.
Nyt hovini nauraa ulvoen,
olenkin inhimillinen.


-


Mietin usein miksi ihmisellä on niin suuret aivot joista hän käyttää vain murto-osaa.

Muikkuhymyä ku ei muuta osata!

"Täs on Taisto moi. Asun

a) Pirkanmaalla,
b) Eteläpohjanmaalla ja/tai
c) Kustavissa."

Taisto perkele, muutatpa äkkiä.

T: "MENIKÖ PLIKOILLA PUPU PÖKSYYN?"
P+E: *oksennusääni*

xxx [maanikko]

P.S. Jouluja Perkele. Taistollekkin x D

[ sammuta minut ]Sunnuntai 18.12.2005 23:42

-


Liekki värisee yötuulessa,
ei sitä suojaamaan ole
saatu turvaa lyhdyn seinistä,
vaan se on kääriytyneenä
katoavaan,
ajan tomun raiskaamaan
sammuvaan tajuntaani.
Elämänhaluni saa varjot
tanssimaan seinillä,
en muista milloin viimeksi
en pelännyt sen häviävän
savukiehkuraksi ilmaan.
Tuli luomaan elämää
ja tuli tuhoamaan sitä,
tuli luomaan elämänhalu,
ja tuli tuhoamaan se.
Niin epävarmaa,
niin hiljaisen kaunista,
jos sen voisi poistaa,
sammuttaisitko lyhtyni
suudelmalla, hyväilisit silmistäni
valumaan kristalliset kyyneleet?
Mahdoton tekee itsensä
käsittämättömäksi, liian vaikea
katsoa itseään peiliin,
jos on jo sisältä kuollut.
Käärinliinat hyväilevät silkkisesti
tajuntaani,
katoavaa valonkaarta peilissä,
takaisin heijastuu parina
tummat syvyydet.
Ihmisen silmistä näkee
synnit, eletyn elämän,
tuskan ja onnen.
Kaiken alla laulaa kuolema
omia virsiään.


-

Kaikki kuolevat aikanaan. Jotkut aloittavat sen sisältä. Rakkaille ystävilleni, toivon ettette päästä irti elämästä. Jäisin kaipaamaan teitä..

xxx [maanikko]

[ Tekopyhyys ]Perjantai 16.12.2005 20:55

-


Tekopyhyyteni musertaa
rintakehääni,
itseriittoisuuteni särkee
peilit.
Pelkkä hengittäminen
ei anna oikeutta
sanoihini,
olen pyhä elämisen
tarkoituksettomuus.
Häviän savuksi ilmaan,
sanani ovat
hiljaisuutta ja usvaa.
Hukun materiaan,
siihen itsevalitsemaani.
Huudan vastalauseen
muiden äänettömyydelle,
en kysy enkä vastaa.
Luoja toi minut
ironiaksi viisauden keskelle.
Ympäristöni pilkka
kehoittaa vetäytymään,
kutsukaa minua erakoksi.
Tekotaiteellisuus, ota minut
siipiesi suojaan!


-

Yhtenä päivänä Pirjolla (raiimo) hilluessani tunsin tarvetta tämän rustaamiseen. Koko päivä kaupungilla, jossa ensin halveksin materiaa ja sitten tarrasin siihen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.. Sen tekopyhemmäksi tuskin enää ihminen menee..

xxx [maanikko]

[ Insomnia ]Tiistai 13.12.2005 11:19

-


Mikään osa tajunnastani
ei enää oikeasti ole valveilla,
luomieni alla on kilo sahanpurua.
Miksen voisi nukahtaa,
sulkea silmiäni niin
että ne pysyisivät suljettuina
sen kuusi vaadittavaa tuntia,
tai edes vartin.
Unettomuus tukehduttaa minua,
saa kurkkuni kuivumaan,
pakko nousta juomaan,
en enää pysy perässä monesko
lasillinen se on riutuvaan kehooni.
Käännän kylkeäni, etsin asentoa,
jossa voisin rentoutua.
Itsepetokseksi minun on se luokiteltava,
mieletöntä yrittää rentoutua
jollet saa ajatuksiasi järjestykseen.
Milloin rauhaisasta ja hiljaisesta yöstä
tuli ikuinen kurimus,
minuutit ovat alitajunnassani takovia kongeja,
voi miten voikaan olla kirkas kuunhohde.
Suljen sälekaihtimia,
riivin verhoja ikkunoiden peitoksi.
Rukoilen että voisin niin peittää
myös silmäni, sieluni peilit
ja väsymyksen syvät lähteet.


-

Unettomuus voi viedä hengen.

xxx _silinteri_

[ tytön henkinen pahoinvointi ]Perjantai 09.12.2005 16:21

-

Ei kai hiljaisuudessa
ollut mitään vikaa
niin kauan kun sen
valitsi itse.
Kun sai sanoa ylpeänä,
olen tehnyt itse valintani,
muuttunut yksinäisyydessäni
joutseneksi,
niin nauroin rumille
ankanpoikasille.
Mutta ylentäessäni itseni
liian korkealle,
en huomannut vajoavani,
muuttuvani alhaisemmaksi
kuin syvästi halveksimani
olennot.
Olen itse samaa
pohjasakkaa, johon
en ymmärtänyt kuuluvani.
Ylpeys kävi lankeemukseni edellä,
murruin ja hajosin,
levitin habitukseni tuuleen
kuin vainajan tuhkan.
Nyt ei kukaan
vain ole lausumassa
rukouksia tai
puheita kuolleen
muistolle.
Missä ovat itkijänaiset?

-

Sanomattakin selvää on kaikille etten sovellu tälle alalle. Rakastan graafista viestintää, mutten todellakaan pärjää siinä..

xxx _silinteri_
-

Olohuoneen nurkasta
tuijottaa musta silmä,
vaarattomana ja viattomana.
Ojennan kättäni,
en enää usko olevani
ajatteleva olento,
joku muu käskee tekemään.
Lihas lihakselta, kohoaminen,
lasku kylmään, muoviseen,
sormet kiertyvät.
Nappuloita, niin paljon!
Aivot kuumeiset,
vastauksien etsiminen,
avatakko suurin media,
upottaa aivonsa informaation
virtaan..
Törky ja saasta lävistävät
aivoni, turhuus on saanut nimensä.
Televisio, ainut kanava,
jolla tunteet ovat totta
ja elämä kaunista ja dramaattista.

-

Onneksi en turhautunut Televisioon kun Idolssia esitettiin. Perseestä semmoiset ohjelmat.

xxx _silinteri_

[Shy girls and quiet boys]Sunnuntai 04.12.2005 19:18

-

Saat minut katoamaan
vaikken ikinä ollutkaan
läsnä elämässäsi.
Muutama nauru
ja juovuttava kuiskaus,
ja taioit minut ulos
rivienvälistä.
Vaikka syytätkin
minua valheellisuudesta,
loit itse ilmiasuni
ja persoonani.
Koska silmäsi eivät
kestäneet totuutta minusta,
hajotit kaiken
aloittaaksesi uuden
luomisen.
Kuvittele minun olevan Fenix
kun kohotat tärisevän nyrkkisi,
saat ehkä armahduksen
omaltatunnoltasi.
Koskaan ei voi elää
ellei ota riskiä
ja anna toisen hallita
päiviään.

-

Elämäni mittainen vitutus. Opin kyllä elämään oikein kun elän vielä 500 vuotta.

xxx _silinteri_