IRC-Galleria

[maanikko]

[maanikko]

Child is my name.

[Lapko - Young Desire]Keskiviikko 31.10.2007 18:53

I'd like to have one real friend
to kill my solitude
We'd share the bed the whole
weekend and stay awake till 3 am
Dad, when you were a little boy
Did you get hit every single day

They used to walk
while they talk
He wants to fight and smile
but still cry

I have one boy in my mind
He may have heard my first name
We'd be so close that We'd have
a private cipher like people have
in jail

They used to walk
while they talk
He wants to fight and smile
but still cry

Put it back and Put if fast
My room is under my control
I never give a kiss to my mum

Boys want to fight
Boys want to cry
Boys need to fall
Boys break the doors of homes

Blood is new love

[Maj Karma - Luovuttanut Enkeli]Keskiviikko 31.10.2007 18:48

pihalta sut löysin
luovuttaneen enkelin
raskas taakka harteilla
ja kajalit poskilla
mä tulin kuusiaidan takaa
sanomatta sanaakaan
en tuntenut sua ollenkaan
käänsit selkäs sanoen

pidä musta kii
pidä minusta kiinni
pidin sinusta kiinni

iholtani löysin
luovuttaneen enkelin
kai se on sitä että rakkaas lähti
ja isäs räjähti
aina pienimmästäkin
vastoinkäymisestäsi

pidä musta kii
pidä minusta kiinni
pidin sinusta kiinni

tyttö suree hiljaa
katson sitä, se kysyy
"no mitä"
tyttö suree hiljaa
katson sitä, se kysyy
"no mitä"

siellä
siellä se menee
siellä
siellä se menee
enkä ikinä nähnyt sen kasvoja kunnolla
en ikinä nähnyt sun kasvoja

pidä musta kii
pidä minusta kiinni
pidin sinusta kiinni

[Hmp'h]Keskiviikko 31.10.2007 18:46

- - - - - - - - - -

Päättelen, että nyt on poikkeuksellisen kylmä syksy. Ihmiset tuntuvat tekevän MITÄ VAIN pitääkseen veren kiertämässä. Puhuvat jopa lämpimikseen paskaa toisistaan. Ilmeisemmin Memistä juoruaminen nostaa lämpötilan sangen sopivaksi. Ensin se mitä sain viikonloppuna kuulla musta puhuttavan ja nyt tämä. Voi jumankauta.

Luojan kiitos mulla on vielä työpaikka. Saa leivällekkin muuta laitettavaa kuin ylähuulen, isääni siteeratakseni.

Ja se, mitä viikonloppuun tulee on jopa kauempana kuin tämänpäiväinen. Kannattaa siis ilmeisemmin laittaa kunnon filtterit korvien väliin, mitä minusta kuulee näinä päivinä, on n. 90 %:n varmuudella valetta.

- - - - - - - - - -

Odottelen muna pystyssä Klamydian keikkaa, jej! : D

- - - - - - - - - -

Ainiin, ja olen virallisesti rahastonhoitaja nytte.. : )

- - - - - - - - - -

Rahaisa ja paljon puhuttu
[maanikko]

[ystävä vai vihamies, eroja?]Maanantai 29.10.2007 11:33

- - - - - - - -

Hmm'm. Tämä viikonloppu avasi silmäni monelle asialle. Kuten sille, että ystävä ja vihamies ovat käsitteet jotka kulkee käsi kädessä. Kun on tarpeeksi lähellä toista ei riitaa yksinkertaisesti voi välttää.

Siksi aloin miettimään, millaisia ihmisiä (ystävät ja vihamiehet) olen onnistunut haalimaan ympärilleni. Eivätkä he ole tässä missään järjestyksessä. Tiedän, että oikeat ystäväni tunnistavat itsensä.. Muista ei ole niin väliäkään ; D

On aina olemassa rakkaat bestikseni. Ne ihmiset, joiden kanssa voin itkeä ja nauraa, huutaa ja raivota sekä rakastaa. Eikä kaikkia yksitellen. Joskus kaikki tapahtuu lyhyen ajan sisään, puolessa tunnissa saa aikaan draaman tai hysteerisen naurukohtauksen. Olemme kaikki neljä naisia eikä välistä ole lainkaan tavatonta, että asiat tapahtuvat selän takana - milloin joku on loukkaantunut jostain täysin mitättömästä asiasta kuten siitä, että toiset ovat tavanneet muille infoamatta, milloin jonkun tapaa elää elämäänsä ihmetellään kyseisen eläjän läsnä olematta. Silti olemme selvinneet jokaisesta vaikeasta päivästä ystävinä, usein kukkean huumorin avustuksella. Ryhmämme sisällä syntyy luonnollisesti kaksi klikkiä, parit niistä ihmisistä jotka toimivat tiimissä parhaiten. Ja tämä ei rassaa ketään, se on luonnollista. Se on kirjoittamaton laki josta kukaan ei vedä hernettä nenäänsä.

Tällä hetkellä tunnen kaksi hyvää ystävää lisää jotka ovat "omituista" kyllä naisia. Molempien kanssa olen nauranut ja itkenyt, ja ikävä kyllä loukannut myös kumpaakin, enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. Äänenikin olen joskus huutanut käheäksi pelkästään siksi että vaikka olen sanonut monia asioita, olen sisimmissäni tiennyt että nämä ystävyydet kestävät sen. Meillä on useimmiten kuitenkin hauskaa vaikka joskus tuleekin tiuskaistua suotta jotain täysin tyhmää. Elämäni parhaita bileitä olen viettänyt näiden ihmisten kanssa, ja heidän kanssaan en tunne olevani "vieraalla maalla" pienessä paikassa jossa usein vietän viikonloppuja.. Haluaisin kyllä tavata myös heitä useammin, mutta toinen asuu jumalan selän takana (hee, en ole ainut joka asuu laittoman kaukana kavereistaan) ja toinen on innokas intteilijä. Mutta toivon törmääväni molempiin taas piakkoin. Viimeistään tupereissani..

Joskus, kun tunnen oloni äijäksi kaipaan rakkaita miespuolisia vosujani. Molemmat asuvat aika kaukana ja tapaan heitä harvoin, joskus yhteydenpito voi katketa pitkäksikin aikaa. Mutta miesten kohdalla se on mutkatonta, kukaan ei ala pitämään mykkäkoulua vaikka voisi vierähtää kuukausia sanaakaan toisesta kuulematta. Kun tavataan, kaikki jatkuu samasta kohtaa kuin aina ennenkin. Vaivautuneisuus on vieras käsite. Mutta vaikka miehet ovatkin ajattelultaan hieman naisia simppelimpiä (sori mussut!!!) en koskaan ole sanonut että ystävyys kumpaankaan uroistani on ollut koko aikaa pelkkää ruusuilla tanssimista. Molemmille olen huutanut pää punaisena, ja molempien takia repinyt ison tukon hiuksia muutenkin jo ohuesta tukastani. He ovat kuin yö ja päivä, ja niin sen pitääkin olla. Kaipaan usein molempia, mutta miesten kanssa se on niin, että harvoimmin tulee sanottua että olet tärkeä minulle, kaipaan sinua. Useimmiten tulee kysyttyä että mitäs sulle kuuluu. Heikkoina hetkinä intoudun halaamaan. Vain toinen herroistani halaa minua takaisin, toinen nolostuu ja kasvot vaihtavat sävyä punaisempaan. Toinen on aiheuttanut tavallista enemmän minulle tuskaa sillä mitä päänsä sisällä tapahtuu ja monta kertaa olen sanonut etten halua enää koskaan kuulla hänestä. Mutta silti, hän on minulle se isoveli jota mulla ei koskaan ole ollut.

Elämäni kolmas mies on paras ystäväni sekä rakastajani että luotettuni, meidän kolmivuotisen suhteemme aikana olen aina tuntenut olevani kotona hänen sylissään. Hän on niitä harvoja ihmisiä jotka ovat nähneet minut heikoimmillani, kun pelkkä sängystä nouseminen on ollut liikaa ja tämä ponnistus saa minut itkemään pelkästä henkisen voimani olemattomuudesta. Häntä olen puukottanut tahtomattani (vaikkakin joskus tahallani henkisen heikkouteni vuoksi) mutta vaikka olen mitä tehnyt, polttanut koko suhteemme savuaviksi raunioiksi, hän on tullut takaisin ja antanut anteeksi enemmän kuin laki sallii. Hän on minulle se ankkuri joka jarruttaa tuuliajoani. Hänen kanssaan olen myös nauranut kippurassa kaikkea mahdollista, jopa vaikeiden hetkien keskellä. Toivoisin useammin etten satuttaisi häntä teoillani ja että hän olisi minusta ylpeä, vaikken todellakaan anna siihen aina aihetta. Rakastan häntä.

Vanhat ystäväni ovat niitä joita mietin iltaisin. Mitä tapahtui, minne hävisivät ne hetket jolloin oltiin kuin peppu ja paita? Uskon että näitä ihmisiä erottaa itsestäni vain elämä, ei niinkään kilometrit. Kaikki kasvoivat aikuisiksi, minä putosin pulkasta tässä kehitysvaiheessa. En tapaa heitä usein, mutta silloin kun se tapahtuu, tuntuu kuin koittais puhaltaa hehkuviin hiilloksiin elvyttääkseen tulen. Tiedän onneksi että kuilu välillämme on täynnä lämpimiä (ja joskus kipeitäkin) muistoja jotka ovat silta ja pehmentävät putoamista reunan yli. Sitä sanotaan, että ystävät ovat kuin tähtiä, heitä ei aina näe mutta tiedät, että he ovat aina siellä.

Vihamieheni.. Heitä on muutamia. Aikuisiän kynnyksellä on tullut pahimmat, he jotka eivät tyydy helposti sivuutettavaan kiusantekoon, eivät huuda läski-läski-läski kun kuljet ohi eivätkä suo sinulle mahdollisuutta ylenkatseeseen. Heidän tapansa tehdä väkivaltaa on hakata toisen sielu pehmeästi tunnottomaksi, he ovat susia lampaiden vaatteissa. Sielu sinertyy ja vaikka mustelmat lähtevät paranemaan, niiden haamut ovat iholla monta päivää. Syvimmistä puukotuksista jää pysyvät jäljet, arvet, jotka harvoin paranevat loppuun vaan ne revitään aina uudestaan auki - vuosien jälkeen, kun puukottaja on kadonnut elämästäsi. Heidän katseidensa alla tunnet olosi mitättömäksi ja likaiseksi, hyvin väsyneeksi ja voimattomaksi. Ei ole olemassa sanoja joita voisit huutaa heille päin naamaa. Mikään ei auta. Pahimpia ovat he jotka saavat sinut ensin kiintymään ja luottamaan. Vihaan heistä jokaista, mutten enää tee sitä virhettä että alentuisin heidän tasolleen. Olen onnellinen, että he ovat kaukana minusta.

- - - - - - - -

Ystävät, rakastan teitä..!

- - - - - - - -

Syväluotaavasti analysoiden,
xxx [maanikko]

[Ei aihetta]Perjantai 26.10.2007 19:01

- - - - - - -

"Elämä on kuolemaanjohtava tauti, joka tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä."

- - - - - - -

Amen.

xxx [maanikko]

[Elämä, mikä elämä?]Keskiviikko 24.10.2007 19:28

- - - - - -

Hmph. Huomasin tänä aamusta että minulla ei TODELLAKAAN taida olla elämää. Istuin aamulla bussissa matkalla töihin ja huomasin miettiväni jotain ilmoitusta tms. Huolestuttavaa jo sinänsä, siihen aikaan aamusta pitäisi mököttää että miksi edes joutui töihin. Mutta ei se vielä mitään.

Ohi ajoi auto, jonka rekkarissa oli JGP-kirjaimet. Ajattelin heti että siinähän pitäisi olla JPG. Ja voi hitto, eihän se oo painokelpoinen, parempi olisi jos olisi EPS tai TIFF. Niin joo ja CMYK täytyy olla ja ja ja ja..

Huoh. Elämäni olemattomuudesta kertoo myös se että tilitän tämän tänne.


tylsistyttäen sinut hengiltä,
xxx [maanikko]

- - - - - -

[Sydänkipuja]Tiistai 09.10.2007 11:59

- - - - -

Löysin pieniä merkintöjä vanhasta päiväkirjasta. Se inspiroi minut tähän.

- - - - -

Siinä seisoit taas
katseeni tyhjää lasia
toivon katoaisit
tai ottaisit syliisi.
Ja niin meillä olisi kaikki aika
eikä olisi ketään muuta
kyyneleet olisivat kuivuneet
ja tuska kadotettu.
Sydämeni joka takoi silloin niin
on yössä tyhjempi kuin koskaan
ja minun on kylmä
värisen katsoessani selkääsi.
Kaikelle on tuntinsa
minuuttinsa ja sekuntinsa
aika on keväinen puro
et voi tietää alkua
et sanoa viimeistä uomaa.
Elämä on koostuva hetkistä
hiekan jyvät kerääntyvät virtaan.
Enkä halua henkeäni soimata
en nuoruuttani ivata
en usko kohtaloon
en virheeseen.
Jos annat sen kertoa
sylkemättä kasvoilleni
olen se mikä olen
taivaanrannassa sivellin sormillani.
Sinä huudat heikkouttani
olet vahva ja korskea
edessäsi haavoittuvaisena
vapisen ja vaikeroin
mutta hetki on minun.

- - - - -

Kai en vain osaa olla kertomatta erinäisiä iloisia/surullisia otteita elämästäni. Tälläinen minä olen, ota tai jätä, hyväksy tai hylkää..

- - - - -

[Long time no see - pitkä aika ei merta]Perjantai 28.09.2007 18:46

^Eheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee..!

- - - -

Huomasin etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Eli tähän mennessä tapahtunutta:

- Työt lehden latomossa (ilmoitustuotanto, sivutaitto) 4.6.-14.9.2007
- Työt kustannus Oy:ssä markkinointiassistenttina (taitto, kuvitus, ilmoitus, myynnin avustus jne. toimistotyöt) 17.9. -> (koeaika 4 kk) hamaan tulevaisuuteen ; )
- Muutto Tre:lle 1.9.07 kultani kainssa <2
- Valmistuminen kuva-artesaaniksi 4:sen päättötyöllä 26.9.07 (aivan, vielä ei ole myöhäistä onnitella ;)

- - - -

Työnhaku oli karmeaa. CV ja portfolio kädessä täristen itseään kauppaamaan. Kustannus Oy:nkin haki 115 ihmistä joista 8 pääsi haastatteluun. Ja minut valittiin! Memi vailla papereita ja vähäisellä kokemuksella. Oli kuulemma ollut paljon minua koulutetumpaa ja paremman työkokemuksen omaavaa sakkia. Kuvitustaidoista tuli plussaa. Olen siis onnellinen ja aika ylpeä itsestäni. Mutta ei kusi silti ole noussut tukkaan. Nyt on kaksi viikkoa (9 päivää työtä koska ke oli "vapaata" ku mulla oli se seminaari) takana ja aika monta möhläystä myös. : )

- - - -

Men men... Tauko on ohi. Illaksi bilettämään : D

- - - -

xxx [maanikko]

[Wiips]Torstai 19.07.2007 22:59

Heh, hainpas tänään töitä Tampereelta : D Tosin ehkä hieman kunnianhimosesti AD-assariksi.. No yrittäminenhän on ilmaista.

On jäänyt pitkäksi aikaa kirjoittelu tai ylipäänsä galleriassa käyminen väliin.

Yhden asian haluan tehdä vielä tänään, että nukun hyvin. Se onpi seuraava teksti.


SINULLE RUNKKARI.

Helvetin hauskaa loppuelämää, toivon todellakin että sinulla on edessäsi pelkkää vastamäkeä ja että saisit ansiosi mukaan. Oi miten toivonkaan että lukisit tämän! Senkin paskiainen! Mikään ei voittanut ilmettäsi kun pyyhälsin ohitsesi kevätjuhlaan. Valehtelit, mustamaalasit, varastit.. teit kaikkesi, mutta et koskaan saanut iskettyä mua katuun. Olet säälittävä. Samoin muuten, "hauskaa" loppuelämää ex-vaimokkeellesi. Harmi kun erositte, olitte todella löytäneet toisistanne sielunkumppanin! Ja nyt kliimaksi, hyvää yötä ja haista paska! : DDD


Uh, nyt on NIIN puhdistunut olo. Jos ylläpito mut tästä heittää pihalle niin se oli sen arvoista! Kauniita unia! : )

xxx [maanikko]

---

ANTAKAA MUN KAIKKI KESTÄÄ!!!

03.08.07 02:43 <DrawMe> sä sitten edelleen jaksat puhua tollasta törkyä MUN RAKKAIMPIIN YSTÄVIIN kuuluvasta henkilöstä. miltä susta tuntuis jos mä levittelisin päiväkirjassani tommosta paskaa sun parhaista ystävistäs? :o kysyn vaan. luulis et ton ikäne akka ois ees vähän fiksumpi. noh, onneksi mulla on sentää aikuisten ihmisten arvot, kun toiset jää tolle ikiteini asteelle.

---

No, ylimmäinen vissiin osottaa että kaikille tosiaan löytyy ystävä..

---

[Rakkaalle]Keskiviikko 20.06.2007 02:49

-

Katsoin kasvojasi,
tuttuja vuosien takaa,
nauravat silmäsi,
et huomannut katsettani.
Sieluni on musta valheista
ja totuuden liasta.
Miksen pysty vain sanomaan,
miten sinua rakastan,
miten kaipaan,
vaikka onkin pakko mennä,
aina uudestaan kääntyä luotasi.
En ole täydellinen,
sisältä turta ja mätä,
sekava ja vaikea.
Silti, silti olet luonani.
Hengität samaa ilmaa,
katsot samaa taivasta,
sama sade lankeaa yllemme.
Kaukana - lähellä,
tässä ja muualla,
muinoin ja nyt.
Haluat tulevaisuutta,
jota minä pelkään.
Pelkään aamuja,
jolloin taantuisin,
itkisin valkeille lakanoille
enkä nousisikaan,
tahtomattani tekisin kuolemaa.
Veisit minut muualle,
muiden silmätikuksi,
käskisit lukea sieluani,
kunnes viisaammat
tekisivät diagnoosin,
olen ihminen,
se on suurin rangaistus.

-

On tapahtunut paljon, mitä en halua julkiseen levitykseen. Anteeksi.

-

[maanikko]