IRC-Galleria

You change the sound of my name
A moment of truth that I saw in your face
It hurts inside, a moment this vile
That you brought alive
All the roads lead back to you

Give me something to return to
In your heart
I fear nothing but to leave here
Without you for life
We were left in this world for each other
But I can't run from the fate
I've been fighting for so long

You made me who I am
Until the dawn of time
I have walked alone
You tie up a storm
When all hope was lost
But time revolves
I have to let go
One never meant to be

Give me something to return to
In your heart
I fear nothing but to leave here
Without you for life
We were left in this world for each other
But I can't run from the fate
I've been fighting for so long

Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet
hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet
loukattu sydän ei armoa anna
jatkaa yksin vaan

Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa
ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna
enää milloinkaan

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain palaamaan rauhaa saa itselleen

Ei kenenkään
hän on syntynyt yksin kulkemaan
Ei kenenkään
hän on oppinut sydämen sulkemaan
Ei kenenkään
Ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen
yksinäisyyteen

Öisin on pimeää helpompi sietää
Synkempää matkaa huominen tietää
Eilisen valo ei kauas kanna
se sammuttaa

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain rauhaa saapumaan saa itselleen

Ei kenenkään…

Ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa,sydämeen…

Ei kenenkään…

Haluan hypätä vieraan auton kyytiin
hukata ainoat avaimet
pestä hiukset sadevesiämpärissä
kävellä kenkäni pilalle
Haluan juoda miehen pöydän alle
väsyttää loput puheillani
lähteä kun pitäisi jäädä
jäädä kun pitäisi lähteä

Haluan rakastaa kerran tyttöjä
herätä oudosta asunnosta
valehdella nimeni ja ammattini
pestä numeron kämmenselästä

Sitten olen valmis sinun pitää omanasi
Sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Haluan istua jalkakäytävällä
muistamatta mistä olen tulossa
tietämättä minne olen menossa
lähteä lentokentälle

Haluan ajaa vieraaseen satamaan
hukata puhelimen rantaveteen
joutua ikuiseen katveeseen

Haluan pudota kalliolta
löytyä elävänä käteni kipsiin
sairaalaan kukkia
joita en ole enää näkemässä

Haluan kiusata vierasta lasta
varastaa lompakon
saada sähköiskun pistorasiasta
ja lyödä kerran kunnolla

Sitten olen valmis sinun pitää omanasi
Sitten olen valmis sinun pitää omanasi
Sitten olen valmis sinun pitää omanasi
Sitten olen valmis sinun pitää omanasi

This is the end you know
Lady, the plans we had went all wrong
We ainÂ’t nothing but fight and shout and tears

We got to a point I canÂ’t stand
IÂ’ve had it to the limit; I canÂ’t be your man
I ainÂ’t more than a minute away from walking

We canÂ’t cry the pain away
We canÂ’t find a need to stay
I slowly realized thereÂ’s nothing on our side

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears that we canÂ’t deny
We need to swallow all our pride
And leave this mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, theyÂ’re bad
Tell them itÂ’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Another night and I bleed
They all make mistakes and so did we
But we did something we can never turn back right

Find a new one to fool
Leave and donÂ’t look back. I wonÂ’t follow
We have nothing left. ItÂ’s the end of our time

We canÂ’t cry the pain away
We canÂ’t find a need to stay
ThereÂ’s no more rabbits in my hat to make things right

Out of my life, Out of my mind
Out of the tears we canÂ’t deny
We need to swallow all our pride
And leave *THIS mess behind
Out of my head, Out of my bed
Out of the dreams we had, theyÂ’re bad
Tell them itÂ’s me who made you sad
Tell them the fairytale gone bad

Kuilun pohjalta löytyy murheita
ne minut saa melkein kokonaan

Liian haurasta - vanun kaltaista
Se minutkin vie kauas mukanaan

Kädet kiinnittyy
pilvet puhdistuu
vain kipua ei saada sammumaan

Siivet lähtee pois
arvet synnyttää
ei enää käytävää jossa synnit levähtää
Kuivuu,haihtuu pois
mustelmat vain jää
ei enää sadetta joka henkiin herättää

Turvaan kätkeytynyt
ketjuistaan lähtenyt
jos mukaan pyytää ei kieltäydy kukaan

Samaan sotkeutuu
kuiluun taas joutuu eikä meitä saa sinne palaamaan

"on hetkiä
kun kaikki tuntuu liukuvan
hitaasti alas hämärään

ja kaupunki
voi kasvaa liian suureksi
kun yksin hiljaisuuteen jää

vie mut maailman reunaan
kaukaisimmalle rannalle
vie minne päättyy tie
harmaasta kaupungista
kaukaisimmalle rannalle
vie alle tähtien

on iltoja
kun kaikki äänet katoaa
ja kadut kääntää selkänsä

sä varjoihin
voit mulle käden ojentaa
kun tutut polut eksyttää

Olipa kiva päästä tanssimaan! Aloitin viime viikolla kaverin kanssa lavatanssi kurssin:D Täytyy sanoa et tanssijaa musta ei ikinä saa mut pohjalaisen hullun pitää yrittää välillä yrittää sivistää itseään:) Ja tanssiminen on hauskaTa ja liikunnallista! Onneksi tango meni paremmin ku viimekertainen jive. hih:D

Mä tykkään kyl syksystä! Kaikkista parasta on vaan maata sängyllä kynttilänvalossa ja kuunnella musiikkia; eikä ajatella yhtään mitään! Kyllä mä tänään kirosinki tätä ilmaa ku tuntui että kylmyys menee luihin ja ytimiin!

Syksy on samalla ristiriitaista aikaa.. välillä masentaa ja välillä jää vain tuijottamaan rauhallisin mielin ulos, missä riehuu pieni tuulen poikanen; pyörittäen lehtiä ympäriinsä. Kai se kumminkin on niin että elämä menee eteenpäin vaikka itse putoaisikin välillä aika pahasti junasta. Kyllä sen yleensä saa kiinni ennemmin tai myöhemmin.

Olen käymässä v.loppuna pitkästä aikaa kotipuolessa Pohjanmaalla. Pitäähän sitä välillä käydä kattoos miten vanhukset jaksaa:) Itseasiassa menin juhlimaan veljen kaksoistyttöjän 7vuotis synttäreitä! Ihan täs alkaa tuntemaan ittensä vanhaksi kun noi tenavat kasvaa niin nopeasti!

Lauantaina tapahtui myös jotain mitä suku on varmaan odottanut jo muutaman vuoden tapahtuvaksi. Veljeni ja hänen avovaimonsa jotka ovat olleet yhdessä vuodesta - 96 menivät naimisiin!! He eivät olleet etukäteen kertoneet kuin kolmelle ihmiselle mitä lauantaina tulee tapahtumaan! Yhtäkkiä taloomme tuli pappi ja veljen avovaimon sisko laittoi musiikin soimaan ja niin heidät vihittiin meidän olohuoneessa! En ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon ihmisiä itkevän ilosta! Jopa meidän isä oli silmät ihan punaisena. Siitä on näköjään tullut pehmo vanhetessa.

Ilta ja yö meni, että lähdettiin juhlimaan 20 hengen voimin yökerhoon häitä! Vanhukset jäivät monella lapsenvahdiksi ja ns. "nuoriso" pääsi pitämään hauskaa! Nämä bileet mä muistan kyllä kauan!

V.loppuna tuli kyllä iloinen mieli! Hetkeksi unohti kaikki murheet ja huolet; olin vain iloinen kahden ihmisen puolesta, jotka vaihderikkaiden vuosien jälkeen viimmeinkin saivat toisensa!

Vietin aivan ihanan viikon Espanjan lämmössä Los Pacosissa. Lämpötila oli koko ajan yli 30 astetta. Söin hyvin koko viikon ja pääsin mereen uimaan. Naapurissamme oli uima-allas käytössämme koko viikon! Se oli luksus loma ihanien kavereiden kanssa. Unohtui viikoksi kaikki paska ja stressi! Onnistuin rentoutumaan heti kun pääsimme lentokoneesta pois. Nyt olen taas täällä sateisessa Suomessa.. plääh.

Nyt kun on viikon ollu Suomessa ja käyny koulua niin on alkanut taas ahdistaa ja masentaa. En tiedä syytä.. Tai syitä on useita mutta ei saa ajatuksia kasaan ja selkeään järjestykseen, että niitä voisi eritellä.

Yksi syy on tietysti, että menetin erään ihmisen. Omaa syytäni se oli... En ole hyvä ihmissuhteissa. En tiedä tulenko koskaan olemaankaan. Jostain tulee aina ahdistus joka alkaa kalvamaan sisintäni. En tiedä syytä siihen. Ensimmäisenä tulee stressi, että pitäisi olla tietynlainen, jakaa kaikki yhden ihmisen kanssa, tehdä kaikki yhdessä ja lopulta se kasautuu minulle ylivoimaisen vaikeaksi. En tiedä miksi.. Ehkä joskus pitäisi antaa vain mennä ja katsoa mitä tuleman pitää. Mutta ei pysty. Olen kai liiaksi taivaanrannan maalari joka tyytyy vain haaveilemaaan, eikä uskalla toteuttaa. Ehkä joskus tämä ihminen pystyy antamaan minulle anteeksi. Ainakin toivon ja uskon niin.

Mä en oikein tiedä miten saisi itsensä pirteämmäksi... Dokaaminenkaan ei enää auta... Se on ollut helppo ratkaisu aina ja siihen lisättynä bailaaminen. Nyt pitäis varmaan vaan keskittyä liikuntaan ja kouluun jos vain saisi motivaatiota jostain. No huomenna on matka Pohjanmaalle kotia käymäs mutta sekin uhkaa muuttu stressaavaksi matkaksi.. Liikaa velvotteita. Pitäisi nähdä vaikka ketä ja on vain yksi kokonainen päivä.. huoh.. no elämä on...

Ihmisen pääkoppa on kyl arvoituksellinen. Jotkut kestävät elämän paremmin ja jotkut todella huonosti. Mutta mistä se johtuu? Kasvatuksestako, geeneistä, kohtalosta vai omasta itsestäänkö? Ehkä loppu peleis se johtuu kaikista noista ja vielä monesta muustakin asiasta mutta silti. Onhan se niinkin että täällä maailmassa onnen antimia ja hyvää oloa aika raukkamaisesti jaetaan.
Itse en mielestäni ole kovin vahva ihminen. Toisaalta olen. Minusta tuntuu välillä että pärjään tässä maailmassa paremmin yksin. Toisaalta se voi olla vaan harhaa. Harhaa siitä että ei tarvitse ketään päästää liian lähelle itseään tai omia ajatuksiaan. Toisaalta voihan olla että jotkut ovat luotuja kulkemaan tämä maailma yksin. Olen tietysti vain 22 vuotias. Ehkä minkäin löydän paikkani täältä maailmasta ja saan rauhan.
Onneksi on keksitty musiikki. Sen avulla on hyvä rentoutua, iloita ja surra. Jos maailmassa ei olisi musiikkia niin tämä paikka olisi varmaan maan päällinen helvetti!