IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogimerkintä

- Vanhempi »

Liukas.Perjantai 28.10.2005 00:35

"Eikö sun pitäis jo nousta, Saija?"
"NOEI!" vittu.

Ei ehkä maailman paras aamu. Ei se mitään. Pimeästä, jäisestä ja kylmästä aamusta kehittyi ihana ja lämmin päivä. Ei lämmin niin kuin yleensä ajatellaan. Lämmin sisältä.

Pyöräiltiin liukkaita mäkiä taas TET:iin ABC:lle. Vähän ehkä oltiin myöhässä ja kadonneet hanskat vielä hidasti muutenki hitaasti käynnistynyttä aamua. Pukuhuoneessa tavan mukaan pyörrytti.
Aamupäivä sujahti ku siivillä, iltapäivä mateli ku siivilällä. Niin ei kyl varmaan voi sanoo. But who cares?
Pauliina tais vähäsen rasittaa mua taas, mut sit ku mietin et jos oisin joutunu tekee töitä sen apaatikkotytön kans ni kyl Pauliina tuntu taas silt rakkaimmalt, mikä se onki. Koirankorvat ei oikeen löytäny omalle paikallee, mut vein ne sit sinne koiranmakkaroitten vieree ku Pau kerran niin käski.
Säilykehyllyt sentään järjestettiin kuulemma oikeen nätisti. Jeejee.
Me tehtii paljolti tuttavuutta kahvipakettien ja mehupurkkien kans. Varsinki noitten mehupurkkien. Saatiin järjestellä ja pinoilla ja tiivistellä ja latailla ja nostella ja laskella ja kaikkee niit oikeen urakal. Huh.
Me opittiin käyttää jakkii. Me päästiin loistavaan yhteisymmärrykseen ku tajuttiin et se ei uskalla kulkee edes vaan et se on sellanen seuraileva jakki.
Huomenna sit päästään aikasemmin ku ollaan oltu niin reippaita tyttöjä! Jää kunnol aikaa lankashoppailuun!

Joo-o. Sitten ku me oltiin sudittu nuo kaikki hurjat mäet ylös, ni mentii vähäsen makoilee meil ja tehtiin isosläksyjä. Ei kovin loistavasti tosin, mut jotain väsättiin kuitenki.
Ite isoskoulutukses me säädettiin kaikenmaailman Raamattujuttujen kanssa. Luettiin tekstei ja tulkittiin niit sit kaikenlaisis ryhmis. Meijän tulkintaryhmä oli kyl niin blondi et meinas tulla savuu korvist. Ei onneks sentää. Se ei välttis tunnu kivalt.
Saatii siinä ootella ulkona et mahdollisimman lyhyt essu alkaa ja jutskailtii kaikkien ihanien kans vaan. Oli kivaa. Vaik mun avuttomuutta meinattiin taas käyttää hyväks..
Mä ja Pau ja Laksio saatiin, kiitos Laksion, kantaa kynttilöi ja ristei. Oli kyl aika pelottavaa. Mä pelkäsin koko ajan, et mä tuikkaan Laksion enkelikiharat tuleen. Se ois ollu sääli.
Olin kyllä siellä tänään ihan hurjan onnellinen. Aivan ihania ihmisiä ympärillä.<3

Nyt sitten vaan istuksin kotona ihan väsynä.

Piste.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.