IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

- Vanhemmat »

Väsynyt.Sunnuntai 30.10.2005 23:07

Eilen oli järkyttävän raskas leiripäivä, mut se ei kyllä todellakaan vetänyt vertoja viime yölle! Valvottiin jonnekki älymyöhään, ku valmisteltiin kakruille kivaa yöherätystä. Lopulta kakku ja kaikki oli valmista ja voitiin alottaa meijän spektaakkeli. Eli kaikki lapsoset vaan yökkärit päällä pois makuupusseistaan ja ulos. Anniina nimittäin oli "kadonnut" pissireissullaan ja meijän piti lähtee ettimään sitä pimeeseen mettään. Kaikki meni ihan täydestä ja kulki taskarit sojos pitkin mettää. Lopulta sit sanottiin, et voitais mennä sisäl vähän lämmittelee ja sit TITTIDII! siel oottiki kynttilöil ja muil krääsäl koristeltu huone ja kaiken kruunas mun ja Paun upee kummituskakku! Harmi vaan et kaikki oli niin unisii ettei kakku oikeen maistunut. Paitsi yhel läsöl, joka edusti meijän vartsaa. Se söis vaik sukkii. Oikeesti.

Aamupäivä sitten siivoiltiin (=mä ja pau istuttii pöydil ja komenneltii meijän ryhmäläisii). Tamppailtii mattoi ja muuta. Sitte vaan loppuaika leikittii ulkoo. Laitettii Nellan kaa kans ranskalaisii. Nella on ihan ylihyvä. Syötii hernekeittoo ja vanukasta. Vaik eihän mul riittäny ollenkaa ku Kunttu söi ainaki viistoist vanukast. Aiai.

Ku sitte hakuautot saapu, me mentii Paun kaa roskakatoksee piiloo ettei vaan jouduttai siihen samaan autoon millä tultii, mut tokihan joku sano et me voidaan tulla sinne.. Oli taas edessä tosi mahamäkinen kotimatka. Kuunneltiin koko matka jotai ihme ratskaa mis joku karsee pappa koitti myydä jotain renkai ja sit se vaan sano niit tuumakokoi ja puhelinnumeroi ja mun hermot ylikuumentu mut ei ihan palanu.
Kololla järkättii telttoi ja lisääntynei trangioi ja päästii sit jopa joskus kotii.

Kotona mä rupesin säätää jotai ihme jouluaskartelui myyjäisii varten. Niis meniki sit melkee koko ilta. Mua koitettii kyl kovasti saada ulos, mut ku ei jaksa ni ei jaksa.

Mut nyt alkaa Amazing Race!!!!

Piste.

Märkä.Perjantai 28.10.2005 18:08

Puuroaamu pitkästä aikaa. Ku iskä vapautu taas tuolta armeijan harmaista. Oli kyllä ihanaa äitin limaklimppipuuron jälkeen. Hyisitä.

Töissä meni mukavasti ja rauhaisasti. Ei meijän oikeen tarvinnu mitään tehä, ku ollaan niin niitten kultatyttöjä. Vähän jotain leipii heiteltii roskii. Ja jugurttei kans. Suoritettiin hieno haastattelu, jonka aikana ei sanottu sanaakaan. Mira oli harvinaisen kätevä ja itsenäinen haastateltava.
Päästii kaks tuntii ajois kotii, ku oltii niin ihanii ja ahkerii ja kaikkee. Ja ne otti meijän numerot ylös ja soittelee sitte helmikuus kesätöistä! Ihanaa! Saatii pitää työhanskat muistoina. Voidaan sitte päästä käyttää niitä :) Paun hanskois tosin on reikä. Tai kaks.

Päästii nii ajois et kerettii hyvin mennä käymää kaupunnil. Pauliina oli iha löysä siel lankakaupas eikä oikeen löytäny mitään. Ostettiin sit vaan joku huimaavanhintanen pehmolanka. Jos siitä vaik syntyis joku pipo. Mieluiten kaks.
Ostettii mul vaaleenpunskut lämppärit, jotka on nyttenki jalas. Tuntuu oikeen ihanilta!
Käytiin ottaas passikuvii, jotka pääsee pian galtsuun, kuhan mä vaan kerkiin skannata ja tehä paulle arskalasit..

Nyt pitäis ruveta pakkailee partsaretkee varten. En kyl tiiä voinks mä, ku pitäis saaha paun tavarat ku meil on yhteinen rinkka. :P Pitää se rinkka ettii. Sen teen.

Rinkka tuli pakattuu. Yhteinen Paun kanssa. Jeejee. Lähettiin sitte kololle kauheella kiireellä ja sen kyl huomas. Kaikki maholliset tärkeet tavarat oli jääny kotii. Etupäässä partsahuivi. Iskä sai sitte kuljetella niitä siinä pitkin poikin.
Jouduttiin menemään jonkun erittäin erikoisen perheen kyytiin. Huhhuh. Saatiin koko matka kuulla juttua siitä miten se ja se hevonen laukkaa tai sitten mahamäistä. Ja ne penkit oli ku kirkonpenkit eikä koko autos ees ollu turvavöitä.. Lattia tulvi roskia. Ihanaa.

Päästiin kuitenki perille ja saatiin jopa teltta pystyyn ja kaikkee. Syötii siinä sitten iltapalaa ja lauleltiin sun muuta. Lopuksi sitten mä ja Pau alotettiin yön yli kestävä kipinärumba. Kaikki meni oikein putkeen.

Piste.

Liukas.Perjantai 28.10.2005 00:35

"Eikö sun pitäis jo nousta, Saija?"
"NOEI!" vittu.

Ei ehkä maailman paras aamu. Ei se mitään. Pimeästä, jäisestä ja kylmästä aamusta kehittyi ihana ja lämmin päivä. Ei lämmin niin kuin yleensä ajatellaan. Lämmin sisältä.

Pyöräiltiin liukkaita mäkiä taas TET:iin ABC:lle. Vähän ehkä oltiin myöhässä ja kadonneet hanskat vielä hidasti muutenki hitaasti käynnistynyttä aamua. Pukuhuoneessa tavan mukaan pyörrytti.
Aamupäivä sujahti ku siivillä, iltapäivä mateli ku siivilällä. Niin ei kyl varmaan voi sanoo. But who cares?
Pauliina tais vähäsen rasittaa mua taas, mut sit ku mietin et jos oisin joutunu tekee töitä sen apaatikkotytön kans ni kyl Pauliina tuntu taas silt rakkaimmalt, mikä se onki. Koirankorvat ei oikeen löytäny omalle paikallee, mut vein ne sit sinne koiranmakkaroitten vieree ku Pau kerran niin käski.
Säilykehyllyt sentään järjestettiin kuulemma oikeen nätisti. Jeejee.
Me tehtii paljolti tuttavuutta kahvipakettien ja mehupurkkien kans. Varsinki noitten mehupurkkien. Saatiin järjestellä ja pinoilla ja tiivistellä ja latailla ja nostella ja laskella ja kaikkee niit oikeen urakal. Huh.
Me opittiin käyttää jakkii. Me päästiin loistavaan yhteisymmärrykseen ku tajuttiin et se ei uskalla kulkee edes vaan et se on sellanen seuraileva jakki.
Huomenna sit päästään aikasemmin ku ollaan oltu niin reippaita tyttöjä! Jää kunnol aikaa lankashoppailuun!

Joo-o. Sitten ku me oltiin sudittu nuo kaikki hurjat mäet ylös, ni mentii vähäsen makoilee meil ja tehtiin isosläksyjä. Ei kovin loistavasti tosin, mut jotain väsättiin kuitenki.
Ite isoskoulutukses me säädettiin kaikenmaailman Raamattujuttujen kanssa. Luettiin tekstei ja tulkittiin niit sit kaikenlaisis ryhmis. Meijän tulkintaryhmä oli kyl niin blondi et meinas tulla savuu korvist. Ei onneks sentää. Se ei välttis tunnu kivalt.
Saatii siinä ootella ulkona et mahdollisimman lyhyt essu alkaa ja jutskailtii kaikkien ihanien kans vaan. Oli kivaa. Vaik mun avuttomuutta meinattiin taas käyttää hyväks..
Mä ja Pau ja Laksio saatiin, kiitos Laksion, kantaa kynttilöi ja ristei. Oli kyl aika pelottavaa. Mä pelkäsin koko ajan, et mä tuikkaan Laksion enkelikiharat tuleen. Se ois ollu sääli.
Olin kyllä siellä tänään ihan hurjan onnellinen. Aivan ihania ihmisiä ympärillä.<3

Nyt sitten vaan istuksin kotona ihan väsynä.

Piste.
- Vanhemmat »