IRC-Galleria

...The whole wide world is behind my door
The dancing rats at my bedroom floor
I'm so tired again, so I think I'll stay at home...

istun taas se päällä :X

"En tykkää tehä pihatöitä, joten muutan omakotitaloon joho tulee japanilainen puutarha..ja sit sisäkkö hoitaa sitä.
EIJEI, muutan kartanoon ja sinne japanilainen puutarha..
EIIIIIKÄ KU Englantii, eiku Irlantiin, no sinne missä niitä Linnoja on ! Ostan yhen itelleni ja sinne paljon palvelusväkee, mut asun silti yksin, joten ne on haamuja! ja sielä on sitte se japanilainen puutarha!

Oon Kreivitär, mulla on sielä lemmikkinä lohikäärmeitä ja Yksisarvisia... mut ne on vapaana, mut silti ne on sillee jännästi mun lemmikkejä. (tähä välii äiti: "ja keijuja sielä on myös varmaa?") Niii on, siis tai ei, ku mie oon ite keiju! mut myös Kreivitär!
Sitte mulla on monta holvia ja salakäytävää siinä linnassa, sitte mulla on yhdessä holvissa siellä KAIKKI maailman My Little Ponyt !
Sitte mun mies, Kreivi, on vampyyri!
Sitte mulla on yhdessä holvissa siinä linnassa, sielä alakerrassa(siis maan pinnan alla, ku siinä linnassa on vähintää 10 kerrosta), siellä mulla on oma sinfonia orkesteri !! Sitte se mun mies soittaa aina urkuja siellä ! *hyräilee Phantom Of The Operan melodiaa*..
Sitte Salla(Surutar), on mun hoviompelija ! Ja mulla on yhdessä holvissa paljon pieniä kiinalaisia tekemässä Sallalle kankaita ja muita materiaaleja ! :D
Sitte mulla on oma teatteri siellä, sisältä samanlainen, tai siis ku seki on yks holvihuone, joku tsydeemi, OSA SITÄ LINNAA, sellanen ku Pariisin vanha oopperatalo!
Ja yhdellä piha-alueella - ei siis sillä missä se japanilainen puutarha on - ni sielä on sellanen hieno vanha hautausmaa ! Ja sit jossai lähettyvillä on ISO vesiputous !

Ja sitte siellä on laskusilta! Ja mä aina kattelen sit sieltä linnantornista maisemia!"

ei mulle riitä, ei mulle riitä
hymysi jonka suot
ei mulle riitä katseesi josta
näen ketä sä vain kaipaat
eikä mulle riitä
sanasi kun kerrot
miten liikaa rakastetaan
hei ei mulle riitä
sanasi kun kerrot
miten liikaa rakastetaan

ei se oo mulle mitään
ei se oo mulle mitään
niin kauan kun en kaikkea saa
ei se oo mulle mitään
niin kauan kun en pysty
sua vain itselläni pitämään

kuuntelen sateen ääntä
sadetta en jaa
sen suutelen kasvoiltasi
sen suutelen
ei muille jää

mä haluun sun ilmeet
haluun sun kaikki ilmeet
ettei muut niitä nää
haluun ajatukset
haluun sun ajatukset
ei muilla niihin oo asiaa
ja mä haluun olla se
jonka jälkeen ei oo olemassa
sulle enää tavoiteltavaa
joo mä halun olla se jonka jälkeen
sulle ei oo tavoiteltavaa

kuuntelen sateen ääntä
sadetta en jaa
sen suutelen kasvoiltasi
sen suutelen
ei muille jää

(IV)
"Näillä kujilla tiedetään miten petollinen olen rakkaudessa
ja miten vilpitön vihassani.
Helmat laahaavat kiveystä,
valkoiset reiteni vilkkuvat niiden laskoksissa.
Kippurakärkiset tossut ovat todistajani.
Vihmon kuin sade takapihalla,
heilun tuulispäänä metsien läpi.
Kiire on kotoa päästä karkuun,
ja kiire palata kotiin.
Punon juonta kuin nauhaa palmikkooni.
Miestä en voi syytellä kyvyn puutteesta,
en innon pakenemisesta,
en siemenen heikkoudesta.
Pelihimosta ja huijarinhymystä kyllä,
ja kovista otteista toisinaan.
Herjan minä nielen, huudot peittelen naurulla,
sen olen osannut jo nuoresta,
hartaasti hieron öljypisaraa mustelmien päälle.

-
(V)
Kaipaan lakaistuja katuja
ja kylpylän tuoksuvia ammeita,
hautajais kellot helisevät,
juoksen vainajien vaatteista koottujen rovioiden ohi,
lieskat nuolevat pilviä mustiksi.
Pelon maisema nujertaa metsän,
sammal kasvaa lapsen tukkaan.
Kuolleen silmät on nostettu haudan koristeeksi.
En pääse menemään ohi, ne pysäyttävät minut.
Seinä on kuopalla kuin poski tai vatsa.

-
(VII)
Hanki kantaa pudonneita tähtiä,
niiden siruihin pysähtyy rauhaton katseeni.
Jouluyönä nostan viinimukin huulilleni,
minuun ei pysty yksikään kirous ei loitsu.
Käyn luoksesi, rakas,
ketut juoksevat ylitsemme kevyesti,
käpälissä lumen ja mullan tuoksut.
Meidän lukkojamme eivät tuulet murra.
Hopeatukkani kiertyy sykkyrälle
kun muistelen kesiä, joiden nurmi pölyää askelissa.
Ei ole nautintoa, jos ei ole rakkautta.
Iloa ei voi kukistaa, vaikka se on harhaa.
Hiljaisuus on kirkas kuin seinävaate."

---

Pätkiä Käärmesormus oopperasta <3

Tässä idea, miten voitte kertoa sen nykyajan tietokone sukupolven
lapsille

Kuka nyt kukista ja mehiläisistä enää puhuu... sehän on niin yesterday!

Pieni poika kysyy isältään: "Isi, miten minä tulin maailmaan?"

Isä vastaa: "Nooh, siinä kävi sillä tavalla, että eräänä päivänä
äitisi ja minä tapasimme netin keskusteluryhmässä.

Sovimme treffit sähköpostilla ja tapasimme virtuaalikahvilassa.

Siellä livahdimme salaiseen huoneeseen, missä äitisi suostui lataamaan
tavaraa kovalevyltäni.

"Mitä sitten tapahtui?"

"Juuri kun aloitin latauksen, huomasimme, että olimme unohtaneet
kytkeä palomuurin päälle.

Siinä vaiheessa olikin sitten liian myöhäistä painaa
'poista'-nappulaa, joten yhdeksän kuukauden kuluttua tietokoneidemme
näytölle ilmestyi pop-up-ikkuna, jossa luki, että olemme saaneet postia!"

"Sometimes it's hard to get better or cry.
I have been writing this letter in my mind.
And don't get emotional, it's beautiful.
Listen, I'll tell you a secret.
If I should ever feel like going home
I'd jump so I could fly.
I'd be one, with every piece of sand,
With every mountain high.
Don't tell me I'm wrong
And had it break your heart,
Because that's just the way I feel.
Yeah
I love it here, but I don't belong here
And it's been clear for a while.
Will be clear.
End of all the fights.
From the dark,
Into the light.
From the dark,
Into the light.
Goodbye.
Goodbye."

äiti: "Arvaa mille tuo kuulostaa?"
mie: "no?"
äiti: "Ihan Spice Girlsille.. :D"
mie: "*REEEPS*"

"Mies on kaunis kuin kavionjälki hiekassa.
Minä isken sanan häneen, hän minuun.
Kosketus on sormuksemme,
hopearihma yltää ranteen,
käsivarren ja vyötärön ympäri,
muuta todistajaa ei tarvita."

---

Harri Ahmaksen säveltämä pienoisooppera pohjautuu Tittamari Marttisen runoteokseen Käärmesormus, joka kertoo keskiajalla Burgundissa eläneen naisen tarinan nuoruudesta kuolemaan, ensirakkauden, vanhempien järjestämän avioliiton, lukemattomien synnytysten, kuolevien, sairastavien ja selviytyvien lasten, ruttotautisten kylien ja lopulta miehen kuoleman kautta loitsut ja yrtit tuntevaksi shamaaniksi ja lapsenpäästäjäksi – kyläyhteisön tarvitsemaksi ja pelkäämäksi noidaksi. Teemoiksi pienoisoopperaan on Käärmesormus-runoteoksesta valittu naisen ruumiillisuus ja sen voima vastavoimanaan kuoleman jatkuva läsnäolo.