Kyl pimu sit olis tyytyväinen, jos ottais viereensä kainaloon, mut ku en millään tahtois totuttaa sitä siihen. Ilmeisesti on pakko, prkl :) En oikein keksi enää muutakaan keinoa, enkä viittis turhaan poruttaa, ku siinä menee sitten kaikkien yöunet aina naapureita ja Hetaa myöden.
Mistä päästiinkin Hetaan...eilen oli ihan nuutuneen näkönen kun hain hoidosta ja valitti vattaansa ja kohta olikin täynnä pientä punaista pilkkua ja kuumetta 38.7 astetta. Se kauan pelätty enterorokko saavutti sitten Hetankin. No jos jotain hyvää täytyy asiasta hakea, niin se olkoon se, et nyt saadaan rauhassa olla loppuviikko Lyytin seurana, ettei tarvii toisen päivisin itkeskellä. Tosin eipä se eilenkään yksin joutunut olemaan, kun mummeli oli seurana :) Ilmeisesti piti likasta hyvää huolta, kun toinen hais ihan äidin hajuvedeltä, kun tulin kotiin ja haistoin :D Kyl sitä ollaan sit haliteltu ainakin :)
Kyl nyt on rauhallista sit, hemmetti, kun pitäis olla hereillä ja telmiä, niin toinen nukkuu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kiltisti sängyssään kun on koko yön itkenyt :) Voi apua. Ihan ku olis uus vastasyntynyt vauva kotona. Samanlaiset ongelmat niistä on :)
Yyh, musta on tullut sellanen samanlainen ällöttävä koiramamma (joita oon aina ihmetellyt) joka vertaa haukkuaan lapseen ja ei muusta enää osaa puhua :D
Mut eiköhän tää tästä :)