IRC-Galleria

oli raskasta, kuten arvata saattaa :D
Onneks sain vielä pari extra-vapaapäivää ;)

Maanantaina alkaa työharjoittelu.
Jänskää.
Heti 8 tuntisia päiviä Hetallakin sitten hoidossa, ellei joku sitä aina hae aikasempaa.

Heta pärjää päikkärissä jo HIENOSTI.
Suu loksahti auki, kun haettiin se sieltä tänään ja se sit alkoi touhottamaan et hän haluaa ottaa piirtämänsä piirustuksen mukaan.
No, äiskä heitti että käypä pyytämässä se tädeiltä, ja mun likka, joka ei KOSKAAN uskalla puhua "vieraille" aikuisille mitään, meni todella reippaasti päiväkodin ovelle ja huusi että saisko piirustuksen mukaan :)
Vietiin Hempukka sitten Hesburgeriin syömään juhlan kunniaksi, se on jo niin iso tyttö :)
Kyllä tuollainen sosiaalinen ympäristö tekee vaan hyvää lapselle, enpä olisi sitä uskonut aikaisemmin, mutta nyt tiedän.
Kyllä Hetastakin vielä ihminen saadaan :)

Mun tyttäreni kävi tänään tutustumassa päiväkotiin.
Tädit vaikutti ainakin hurrrrrrjan kivoilta ja siellä oli paljon saman ikäisiä lapsia, kuin Heta.
Likka tosin arasteli aika paljon ja matkalla päiväkotiin tutustumaan valitti koko ajan, että on paha olo, kun vissiin jännitti sitten niin.

Sama juttu, kun äsken oli puhetta, että mummu hakee Hetan sitten aamulla päiväkotiin pariksi tunniksi, niin aika pian alkoi valitus, kun vatta on niin kauhean kipeä :(
Ikävää.
Mutta eiköhän se tuosta ajan kanssa :)

(isäni lisäksi) joka tykkää musta, VAIKKA
mä hieron tahallani ruokaa naamaani ja näytän sen jälkeen ihan hirveältä ja sikailen muutenkin. :D
Vaikka mä oon uskomattoman lapsellinen
Vaikka mä kiukuttelen ja raivoan (usein vielä ilman mitään hyvää syytä).
Vaikka mun mielialat vaihtelee ääripäästä toiseen.
Vaikka mä laulan tahalleen (NII VISSII :D) ihan karseella äänellä ja LUJAA ja usein.
Vaikka mä lyön lähes poikkeuksetta luurin korvaan kesken puhelun ja
vaikka mä en oo kovin rakastava/rakastettava tyttöystävä enkä osaa näyttää tunteitani.

Ja koska se tykkää musta noista huolimatta, hän on niin tärkeä mulle :)
Eihän tuollaista miestä voi päästää menemään ;)

Niin se aika vain rientää....

Viikon päästä se todellinen koitos sitten vasta alkaa.

Eka rakastan ja toisena päivänä jo vihaan.
Ja mä ihan oikeesti vihaan tai ainakin suuresti halveksin.

Miehet....
Kuka niitä kaipaa ;)

Nelli on meillä taas hoidossa ja Heta nauttii olostaan ihan kybällä, kun sillä on seuraa kerrankin ja kyl mäkin tykkään viettää aikaa kummitytön kanssa.
Äsken tosin sattui pieni äksidentti, kun ne oli kylppärissä uimassa ja sit kun menin katsomaan niitä, niin eteinen lainehti vettä ja se oli tulossa ja olkkariin asti :D
Illalla viedään ne Jaanan kaa tivoliin.

12 päivän päästä alkaa koulu, JEE! :D

Ulkonakin on niin kuuma, ettei viitsi pimun kanssa sinne mennä hikoilemaan.
Ehkä käydään illalla Jaanan luona pyöräilemässä, jos ne on kotosalla. Siis ehkä.

Yks tietty "poika" (=vanha miäs :D) teki muhun eilen ihan kauheen vaikutuksen, kun se sai meidän äiskän uuden telkkarin toimimaan :D
Buahahaa.
Se olikin oikeesti ihan sairaan vaikee juttu, kun en ees MINÄ sitä saanut toimimaan. Antennijohdonkin olin työntänyt ihan väärään reikään ;)
Aatella, oon tuntenut kyseisen miehen puoli vuotta ja eilen se sit sai meen äiskän telkun toimimaan ja mä olin koko illan että läääääh, iiiiiiiiiihana mies :D

Sitä ennen käytiin sen äidin luona, taas kerran.
Mää sitten tykkään käydä siellä ja Heta myös :)
Hänellä on tosi ihana äiti.
Ja se "poikakin" on ihan ihana, vaikka sen aina unohdankin.
Ei kukaan muu mies vois olla niin kiva mua ja Hetaa kohtaan (isää lukuunottamatta tietty ;))
Ja kyl mää tiedän et se käy taas kohta "vakoilees" mitä mun päiväkirjassa lukee :D
Mut tällä kertaa lukee ihan kivoja asioita, eiks vaan Sami? ;)

jotakin vain tuntuu puuttuvan.
AINA puuttuu jotain.
Miks mä oon tällainen, ettei mulle KOSKAAN kelpaa se mitä olisi tarjolla...

Parin viikon päästä alkaa koulu.
Toisinaan oon ihan kauhuissani siitä ja sit taas toisinaan odotan sitä kuin kuuta nousevaa.
Jos vaikka sitten viimein saisin elämääni sen puuttuvan tekijän, mikä lie sitten onkaan ;)

Äidin synttärit.

Vietiin äiskä Jaanan ja pikku-likkojen kanssa Rossoon syömään ja sen jälkeen juhlistettiin tapahtumaa äidin luona.
Jaana tais olla vähän näreissään, kun sen poikaystävää ei oltu kutsuttu paikalle, mutta mun miespuolinen ystävä oli ;)
No Jaana, sellaista se on! Ei aina voi voittaa!

Miksi, oi miksi menetän aina hermoni noihin naapurin mukuloihin ja kohta jo huomaan huutavani niille pää punaisena, niin kuin äsken, kun noi vähän isommat pojat huuteli Hetalle et "paskaa sul on perseessä"
ja "painu perseeseen" jne. kun Heta niille yritti jutella, niin tää äitimuori syöksy salamana paikalle ja huusi et miettikää mitä puhutte kaks vuotiaalle lapselle, et ei enää tollasii perse-juttuja tai........%&&%@!
Ja eilen menetin hermoni pariin tyttölapseen, kun ne piti naapurin kissaa väkisin sylissä ja kissa vaan maukui hätäpäissään.
Kai mun nyt oli PAKKO puuttua siihenkin.
En näköjään ole kauhean lapsi-rakas :)
(mut omaa lastani+kummityttöä rakastan enemmän kuin ketään muuta).

Tultiin eilen kotiin äidin luota. Oltiin siellä siis kaksi yötä ja se oli todellinen luksus-loma meille molemmille, Hetalle varsinkin :)
Meillä oli ollut todella siistit jazz-vieraat, kaikki oli ihan tiptop ja ihana kiitoskirje keittiön pöydällä :)
Vielä kun ne rahat sais, niin........:) Oi voi sentään.

Tänään mennään iskän luokse grillailemaan ja varmasti ihan hauska päivä tiedossa taas :)

Jaaha, netti-pimento alkaa kun likka herää päikkäreiltä :)

Hitto, meillä ei oo koskaan ollut näin siistiä.
Kukkiakin oikein ulko-pöydällä.
Kyllä kelpaa nyt vieraiden tulla :)
Olispa täällä yhtä siistiä sunnuntai-iltanakin, kun palaan kotiin, mut jotenkin tuntuu, että turha toivo?!

Jipii, siellä sataa vettä! Ihmisillä on kurjaa jatseilla! *vahingoniloinen* ;)
Satais nyt vaan koko loppu vkonloppu. Ja eiiiii, en ole yhtään katkera, kunnen itse pääse humputtamaan sinne :D
Mää pääsen sentään äidille. Nih.