IRC-Galleria

Kummallista unta..

Jokin retkikunta matkalla kaivannoille, ja sinne pääsi vain kannibaalien metsän kautta. Eteenpäin pääsi ainoastaan liaaneilta toiselle, ja ne olivat piikkien peitossa. Puuta vielä suojeli vihaiset muurahaiset ja nä pisteli kädet mohkuroille. Viimeisen liaanin jälkeen piti pudota - kuinkas ollakkaan piikkikasaan - josta paikkaamisen jälkeen retkikunta oli valmis eteenpäin kohti luolia.

Ne olivat ahtaita, ja ei kauaa mennyt kuin alienmaisen nopeat otukset salamana viiltelivät yhden jos toisenkin jäsenen. Säästyin kun en rynnännyt ulos vaan annoin otuksen raadella paniikissa luolansuulle pyrkivät.

Uni siirtyi.

Olensaanut siivet, tai pärräilen jollain kopterilla sähkölankojen ja maantien vilskeen välissä. Päädyn Plegon pihaan jossa hän näkee minut ja juoksee ilolla vastaan. Kohta pihaan ajaa Neumann perin huonolla tyylillä, on ajaa päälle. Hetken oloni on hänen kanssa unelmien täyttymistä, vierellä oloa. Hän näyttää tekemäänsä sarjakuvaa, pelkillä kynillä tehnyttä sivua jossa kuvat liikkuvat kauneimmin kun mikään ikinä, juoni ei etene, mutta se on kaunista. Hän on kohta aidan takana, koulussa.. joku taidepainotteinen. Hänen hampaansa on yhtäkkiä silmäänpistävän reikäiset ja lähes mustat, ja kuin vanhentunut neli, viisikymppiseksi. Hän sanoo ilkeitä asioita, eikä kohta näe minua kun rientää koulunsa käytävillä. Hän juttelee jonkun jätkän kanssa, lävistetty, näyttää jotain tekemäänsä - en näe mitä se on, mutta ei voisi olla mitään häntä kauniimpaa, nerokkaampaa. Olen vielä hänen vierellään mutta käytävälle tulee toistaan kirkkaampia egoja.. ja olen vaiti, kuin kauhussa luolassa - en pysty liikkumaan, pelastamaan meitä.

Heräsin, ja luulen päässeeni irti.