IRC-Galleria

Menneisyys on menneisyyttä. Suhtaudunko menneisyyteen kevyesti, nyt kun tätä kirjoitan. Voidaanko vain sanoa, että silloin nuorena kun olin vielä niin tyhmä tai alkoholin alaisena, en minä nyt muuten niin olisi tehnyt.. Onko tyhmyys ja alkoholi syinä menneisyyden asioihin, vai mikä ihmiset ajaa tekemään jo nuorena virheitä elämässään. Onko virheet lapsen vanhempien syitä?
Vaikka vanhemmat olisi suojelleet lastaan maailman pahuuksilta tai päästänyt lapsensa nauttimaan elämästä ja sen vaikeuksista, aina syyllisyys kohdistuu vanhempiin. Vanhempana on aina vaikeampi olla. En ole vanhempi, minulla ei ole yhtään lasta, ei eläintä, vain kasveja (tai ainakin oli, nyt ne on jo hätää kärsimässä). Eikö jokainen ihminen kanna kuitenkin vastuun itsestään. Onhan vanhemmat tietenkin lapsestaan velvollisia huolehtimaan tiettyyn ikäluokkaan asti, mutta voiko kukaan suojella lastaan hänen omilta ongelmilta tai vierheiltään.
Miksi on aina niin vaikea jatkaa elämää ja unohtaa menneet virheet? Vai onko sellaisiakin ihmisiä, jotka vain olankohautuksella voi siirtyä eteenpäin elämässään. Miksi ihminen on välillä niin heikko ja sortuu virheisiin. Onko kioskin ryöstö vain hetkenmielijohde ja onko pahoinpitely vain niin hauskaa, että niin on pakko aina välillä tehdä. Ja eikö kaikille sana: "ei" tarkoita sitä. Ei on aina ei, sanoo sen sitten mies tai nainen. "Ei" ei ole vain naisten käyttämä sana, se on jokaisen oma.
Tuoko kirosanojen huutaminen toisille ihmisille jotain mielihyvää, vai onko aivan pakko pilata toistenkin päivä. On säälittävää nähdä alle 12-vuotiaat huutamassa toreilla ja puistoissa vittua tai saatanaa. Onko se jotenkin kovempi ihminen kun pystyy sen ääneen sanomaan. Eikös ne ole niitä viisaita ja kovia, jotka pystyvät vastustamaan toisia ja olla sanomatta näitä sanoja. Sitä alkaa vasta vähän vanhemmalla iällä miettimään, että olisi pitänyt uskoa äitiä (niin kliseeltä kuin se kuulostaakin). Eivät vanhemmat turhaan kiellä ja aseta lapsilleen rajoja, vaan pelkän suojelun takia. He sentään ovat olleet täällä jo iäisyyden ja on heilläkin ollut joskus nuoruudessaan vaikeuksia.
Seurustelevat nuoret! Teistä tuntuu ettette koskaan voi olla onnellisimpi kuin sillä hetkellä. Väitätte kaikille että sinua 15-vuotta vanhempi herra todellakin rakastaa juuriteitä ja sen takia olette mennyt sänkyyn, sillä hän rakastaa teitä. Entä kun mies on saanut teiltä jo kaiken, entä sitten. Luuletteko todella että 30-vuotias äijä jaksaa katsella kauankin noin 14-vuotiasta pikku tyttöä. (myönnän että muutamia poikkeuksia saattaa olla) mutta en usko että te olette niitä poikkeuksia. moni 14-vuotias olisi valmis menemään sänkyyn vanhemman ihmisen kanssa. Ei, kysytäänkin näin päin, kuinka moni teistä lukijoista on jo saanut seksuaalisen kasvatuksen? Sitä kuulee alle täysi-ikäisten puhelevan miten he ovat pannut jo monia likkoja tai jätkiä, siis juuri näillä sanoilla. Mutta kuinka moni heistä todellakin tietää mitä siellä sängyn puolella tehdään. Jokainen näistä puheleva sanoo kuinka hienoa kaikki oli, vaikka varmaankin sisimmässään miettivät voi kun saisi jonkun. Miksi neitsydestä on tullut pakkomielle, itse olen nyt 21-vuotias, ensimmäisen kerran olin sukupuoliyhteydessä vasta 18-vuotiaana. Mutta nyt kun asiaa mietein, olisin voinut vieläkin odottaa eikä se olisi minusta tehnyt huonompaa ihmistä.
Joten ottakaa se järki käteen...