IRC-Galleria

Jälleen aika pohtia syntysiä syviä. . .

Onko ihmisen parempi olla yksin vai seurustella?!?

Yksin. Yksinolossa on se hyvä puoli, että voi mennä ja tulla elämässä miten sattuu. Tehdä mitä haluaa ja kun tekee asioita ei tarvitse miettiä satutanko jotain ihmistä teollani. Tietysti ei saa satuttaa sitä toista ihmistä jonka kanssa tekee jotain jos tekee. Mutta ei ole sitä kolmatta osapuolta joka on parisuhteessa se kumppanisi. Ei tarvitse potea mustasukkasuutta toisesta ihmistä. Jos kiinnostava ihminen on viety nenäni eestä se on vaan luonnon laki. Nopeat elävät ja hitaat kuolevat ja katuvat. No vitsi vitsinä. Kun on yksin voi tuhlata kaikki rahat omaan elämään ja oman elämän laadun ylläpitämiseen. Syödä mitä haluaa. Minä syön ainekin yksin olessani epäterveellisesti. Tuhlaan rahani vaatteisiin, CD:hin ja DVD:hin jne. Voin katsoa TV:stä mitä haluan, voin valloittaa koko sängyn itselleni, leikkiä tietokoneella niin paljon kun haluan, voin elää sikolätissä jos vaan haluan, tiskata ku siltä tuntuu, heittää vaatteet lattialle ku siltä tuntuu jne.

Kaksin. Kun on kaksin tietää, että joku oikeesti välittää minusta. Joku halaa kun on huonopäivä. Voi mennä yhdessä ostoksille. Kävellä käsi kädessä joka paikassa. Nukkua yhdessä öitä. Tehdä ruokaa kahdestaa. JNE. Mutta sitten kun seurustelee pitää tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Inhottavinta on varmaan se kun aiheuttaa mielipahaa ihmisille josta välittää aidosti ja oikeesti aivan mielöttämästi. Toinen ihminen täydentää aikenin minua tekee hyvät puoleni vieläkin paremmaksi ja huonot puolet vähän paremmaksi.

Mutta onko ihmisen parempi olla yksin vai kaksin. Ihmisen on joskus on hyvä olla yksin, vaikka eläisikin parisuhteessa. Tulee aikoja jolloin kaipaa jolloin haluaa omaa tilaa, omaa rauhaa itselleen. Mutta vastapainona yksin elävän ihmisen on hyvä joskus olla jonkun ihmisen seurassa, jokainen meistä joskus kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä.

Yksi syy miksi mä kävin miettii tätä asiaa on se, että olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin. Alkavat seurustelemaan suurin piirtein heti kun ovat eronneet edellisestä. Sitten mietin itseäni. Kohta mulla on taas kaksi vuotta siitä kun seurustelin. No olen sitoutumiskammoinen, mutta viihdyn myös itsekseni. Mutta en voi ymmärtää sitä, että miten nämä ihmiset pystyvät siihen. Kuitenkin ihmisen tulee olla yksin minun mielestäni ennen kuin voi alkaa uuten parisuhteeseen, että unohtaa vanhan seurustelukumppanin ja tunteet kuolee. Tai on ihmisiä, jotka eivät seurustelevat mutta tapailevat koko ajan uusia ihmisiä ja ovat niiden seurassa. Miten tämmöinen ihminen voi tuntea itsensä kun minusta ihminen oppii tuntemaan itsensä vasta sitten kun hän on yksin. En tuomitse näitä ihmisiä. Hämmästelen vaan todella paljon. No samat ihmiset varmaan ihmiset hämmästelevät minun yksinoloa. Ei kaikkea voi ymmärtää, eikä kaikkea tarvitsekkaan ymmärtää.

Siis onko parempi olla YKSIN vai KAKSIN. . .