IRC-Galleria

np: Svenson & Gielen - Twisted

Tää vaan kolisee. Rytisee. Näen jo meijän perheen juhannuksena ghettoblasterin kans luukuttamas. Sitääää odotellesssaaaaa. Titititididididididi... <3

Poskiontelot sattuu. Karma.

O_o

Kai mä olisin nätistikin voinut sanoa et meillä ei taida olla enää juteltavaa. Ei ollu tarkotus pauhata. Sori. Osu arkaan paikkaan repiä se ongenkoukku irti sieltä lihasta. Mut ei enää jooko.

Ja miks on maailma näin pieni? Miksi oi miksi miksi miksi mun kohdalla aina? Ääääääh.

Kelly Clarkson - Never Again

hap sanoo:
selasiks jo suudin kuvat
Petra sanoo:
tokitoki
hap sanoo:
:/
Petra sanoo:
mut repsesin ihan täysin sitä mun kommenttia sulle
Petra sanoo:
en muistanu koko hommaa
hap sanoo:
mitä? ;D
Petra sanoo:
sitä ihanuushommaa. känniterroria
hap sanoo:
haha
hap sanoo:
tieks mitä
hap sanoo:
mä oon ite kirjottanu sen sinne sun tunnuksilla ;DDDDDDDDDD
hap sanoo:
olit jättäny gallerian auki ja olit sillon suihkussa tai jossai
hap sanoo:
;D
Petra sanoo:
ha
Petra sanoo:
tiäks

Miten mä voin olla näin voimaton? Mun paras päivä käänty minuuteissa tän kevään paskimmaksi. Ehdottomasti paskimmaksi. Mikään työkriisi tai muu sanominen ei tunnu missään. Hyttynenki puree kovemmin. Miten mä voin hajota muutamasta vitun sanasta taas näin? Saatko sä jotain saditista tyydytystä tästä mun vajoamisesta? Siitä et luet ku mä tilitän tänne miten paskaa mulla on? Miten sä teet mulle sen paskan olon? Ihan omin sanoin kerro mulle. No tässä on. Tältä tuntuu. Maiskuttele. Tai älä kerro. Pysy siellä. Tässä menee taas hetki että olen yhdyskuntakelpoinen. Ei sulla oo hajuakaan siitä miten pahasti sä mut pilkoit. Ei pienintäkään. Kuutioiksi vaan ja pannulle paistumaan.

terapiaa
pian
paljon
mä en jaksa
vittu luulin et se oli jo ohi
et se ois jo haudattu
tarpeeks syvälle
mut ei
puol vuotta ei riitä mihinkään
muutaman sanan lause ja mun elämäni paras päivä muuttu tän vuoden toisiks paskimmaks
eiks voi vaan antaa olla
jättää mut rauhaan
pitää itellään sen mitä on asiaa eikä tuppautua mun elämään
mussuttamaan menneitä jotka mä oon yrittäny haudata
yrittäny kämmenet verillä kaivaa niille kuoppaa sana kerrallaan
suudelma kerrallaan
ja ei
kaivetaan toki ne ylös
myllerretään vähän että tulee itselle parempi mieli
itselle parempi mieli ja toisen hauras mieli taas pirstaleksi
emmä sais jauhaa tästä
vanhaa paskaa
tartteis olla koossa jo
tuntee ittensä 2000 palan peliks josta puuttuu kulmat
ja kaikki sävyt on mustan eri asteita
kasaa siinä sit ku valot sammutetaan kesken

Toinen. Jälkimmäinen sotakirves vielä liian tuoreessa muistissa. Hädin tuskin veri kuivunut. Iskettiin paljon syvemmälle. Suoraan selkään. Osui kai keuhkoihin, jos voimattomuutta ajatellaan. Ei pysty eikä halua vielä. Edes miettiä asiaa.

"Walking down the street
Distant memories
Are buried in the past forever"

Tänäpänä se alko. Meikän elämä.

Tänäpänä siis yöllä, siellä ulkona. Jatkui nätiste päivällä rantalököilyllä, jokilaivalököilyllä ja himalököilyllä. Loma ois kiva, vois vaan lököillä paljon. Hyvä kyl oli tänäänkin. Laadullisesti. Fiiliksellä. Illalla noin yhdeksän aikaan muun muassa. Sotakirves melkein haudattu. Ei ihan kokonaan. Mut kannettu jo ulos. Ehkä mä täyttelen kuoppaa jo tän kesän aikana. Kuka tietää.

Hassut itserusketussessiot oli. Terveisiä vaan naapureille täältä piparinäyttelystä. Tyttökivaa pinset esillä, kumihanskat kädessä. Saa kai sitä välillä.

Tästä tulee hyvä kesä. Hyvän fiiliksen kesä.