IRC-Galleria

Chike

Chike

Mutsis käy meillä

Hetken viemääTorstai 06.12.2007 06:35

Smooth Jazz koituu vielä mun kohtaloks... Mitä se kello on? Vaille neljä... Härregyyd Chike mee nukkuu. Mä tiedän et sua nukuttaa, olenhan sentään sinä itse. No joojoo, mutku jäin fiilistelee tyttöjä Micken kaa. Ei silloin voi mennä nukkumaan. Se ei oo ees mahollista. Voithan sä, tai siis mä, makoilla vuoteessa ja laittaa silmät kii mut ei siit tulis muutaku et ajattelisin et tää joku tyttö ois siin vieressä kans. Ja se johtais siihen et mun pää täyttyis siitä kuinka se on kaunis muttei ylimielinen, kuinka sen hymy valaisee huoneen ja suorastaan nostaa ilmaan, kuinka yks pieni ele, se kuinka se heilauttaa hiuksiaan tai katsoo sillä tietyllä katseella saa pienen miehen hauraan maailman pyörimään.

(Aahh nyt tää radio soittaa fonia! = Inspiraatio)
Peter White - City of Lights

Aattele nyt sitä ku te, tai siis, me tanssittais jossain ihanan italialaisen ravintolan terassilla. Terassilla ei ole enää ketään muuta ku me. Tuolit on jo nostettu pöydille ja valot himmennetty ravintolasta. Ravintolan ulkoseinä on rosoisen korallin värinen. Tuolit lepäävät puna-valko ruudullisten pöytäliinojen päällä. Sisään ei enää pääse mutta ei sillä ole väliä. Pöydät meidän ympärillä on valaistu pienillä kynttilöillä jotka loistavat pehmeästi pimeässä. Yö-tuuli kuljettaa täyteläisen tunteella soivan saxofonin tarinaa läpi tyhjäien katujen. Hivellen joka kadun nurkkaa, liukuen yli kivetetyn tien ja aitojen, etsien sieluja jotka kietoa pakahduttavaan syleilyyn. Tuuli suutelee salaa kasvojasi viilettäessään ohi. Kuiskaus sileän kiiltävästä instrumentista tarttuu hiuksiisi. Kauempaa musiikki haihtuu hiljaisuuteen, mutta sinussa se soi. Painan pääni omaasi vasten. Kuulen kirkkaasti jokaisen soinnun joka sisälläsi kaikuu. Kuinka musiikki liukuu pitkin kehoa, välillä hipaisten pintaa ja välillä värisyttäen syvää sisintä. Painaudut lähemmäs kun otat minusta tukea. Liu'utat viininpunaisen korkokengän kärkeä pitkin nilkkaasi, kantapäähän ja riisut vasemman korkokenkäsi. Laskeudun polvelleni ja hellästi autan toisen kenkäsi jalastasi. Jalkopohjat kiveä vasten tunnet kuinka maa allasi sykkii. Tunne kivuten kihelmöiden ylös jalkojasi pitkin. Se hetki elää. Käsi kädessä jokainen sykäyäs on osa minua. Rytmin pulssi osa elämää. Musiikki osa ikuisuutta. Sinä, kauniimpi kuin sata sanaa Shakespearilta. Minä, sinun lämmin turvasi. Me, näpistäneet aika iäisyydestä, vanheten yhdessä täydellisessä hetkessä. Viettelyksen humaltamana, tanssimme. Tanssisimme vaikka jokainen kynttilä ympäriltämme olisi aikaa sitten yksi kerrallaan sammunut.
Sinun sisälläsi soi aina.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.