IRC-Galleria

Olen yrittänyt ratkaista erästä arvoitusta 24 vuotta, seitsemän kuukautta ja viisi päivää. Siis yli puolet elämästäni. Joka ilta - paitsi sunnuntaisin - kello 20.00 otan itselleni aikaa ja mietin arvoitusta 15 minuuttia. En koskaan keksi vastausta.
Tiedän, että vastaus kuitenkin on olemassa. Melkein kahden ja puolen vuosikymmenen aikana sen löytämisestä on tullut yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Sen etsiminen on ollut uskomattoman antoisa seikkailu, se on saanut minut ajattelemaan koko maailmaa kaikista mahdollisista näkökulmista. Kun olen vanhentunut, olen huomannut ajattelevani samaa ongelmaa aivan eri tavalla kuin nuorukaisena. Olen viisastunut, arvoitus on laajentanut kulttuurillista näkökenttääni. Olen käynyt mieleni jokaisessa nurkassa. Olen suuttunut, turhautunut, nauranut, itkenyt, luovuttanut, kerännyt itseni taas ja pohtinut ja pohtinut ja pohtinut ja pohtinut ja pohtinut. Olen keksinyt uusia asioita, luonut uusia persoonallisuuksia, harkinnut itsemurhaa ja keksinyt että viisi toistoa toimii paremmin kuin kolme retorisessa kielessä. Olen uneksinut arvoituksesta, anellut vastausta, rukoillut, keskeyttänyt yhdynnän kolmesti minuuttia vailla kahdeksan, hakannut päätäni seinään. Tiedän, että vastaus on olemassa, en vain ole löytänyt sitä vielä.
En tiedä mitä tapahtuu sitten kun keksin vastauksen. Tunnenko täyttymystä? Tyydytystä? Tyhjyyttä? Tarkoituksettomuutta? Nauranko sen yksinkertaisuudelle vai olenko ylpeä saavutuksestani?
Pelkään, että kuolen, ennen kuin keksin vastauksen arvoitukseen, jota olen yrittänyt ratkaista 24 vuotta, seitsemän kuukautta ja viisi päivää. Mutta vielä enemmän pelkään sitä, että joku paljastaa minulle ratkaisun, ennen kuin keksin sen itse. Ratkaisun, jonka löytäminen tulee muuttamaan elämäni täysin.
Tiedän, että ratkaisu on olemassa. Ratkaisu arvoitukseen, jota olen yrittänyt ratkaista 24 vuotta, seitsemän kuukautta ja viisi päivää. Ja vaikka en keksisi sitä koskaan, yrittäminen on tehnyt minusta viisaamman, kokeneemman ja avarakatseisemman ihmisen.
Haluatko sinä kuulla arvoituksen, jota olen yrittänyt ratkaista 24 vuotta, seitsemän kuukautta ja viisi päivää? Vai pelkäätkö liikaa sitä, että arvoitus, jota olen yrittänyt ratkaista 24 vuotta, seitsemän kuukautta ja viisi päivää jää vaivaamaan sinua loppuelämäksesi? Sillä kukaan ei voi paljastaa vastausta sinulle. Minä en tiedä sitä, ja Hubert on kuollut.
Haluatko kuulla sen?