IRC-Galleria

Kommaa ja laita sit omaan päikkyys ni tiiät millanen sun sosiaalinen status on! Eli mitä näist haluisit mulle tehdä:

1. Soittaa kanssani jotakin instrumenttia
2. Kätellä

KOMMAA JA MUISTA KOPIOIDA TAI MUUTEN MIKÄÄN SUN TOIVE EI TOTEUDU, ET KOSKAAN LÖYDÄ AITOA RAKKAUTTA JA KUOLET YKSIN !!!! TÄÄ ON TOTTA

Hengittäminen on vähän ku itsetyydytys, sitä voi tehdä samalla kun sahaa vaimonsa päätä irti.

Sen nimi on "Tarjoilija saa potkut".




Tarjoilija saa potkut

Untuvatakkiin pukeutunut mies käveli sisään ravintola Raffaelloon, veti esiin automaattipistoolinsa ja ampui Olavi Nymania päähän. Olavin seuralaiset kiljahtelivat heleästi, kun Olavin pään aiemmin täyttäneet nesteet ja elimet levisivät heidän päälleen.
“Pannahinen!”, tuumi tarjoilija alkupalat tiputtaessaan. Ampuja poistui sateeseen.

Jos jaksat lukea tämän ajatuksella, toivon että jaksaisit myös antaa lyhyen kommentin. Kirjoitin novellin oppimismielessä, ja kaikki palaute auttaa kehittymisprosessia. Merkintä on jatkoa edellisestä "Leikit on leikitty" - merkinnästä (1/18). Älä suotta lue tätä, jos se merkintä ei herättänyt sinussa minkäänlaista kiinnostusta.



2/18.


Hän katsoo pornoa, minä kuulen sen oven läpi. En pidä kiirettä avatessani lukkoa. Annan miesparalle aikaa pelastaa kasvonsa ja painaa pausea. Asunto tuoksuu puhtaalta. Vilkaisen itseäni peilistä kävellessäni olohuoneeseen. Näytän hyvältä.
”Hei, isä.”
Mursu kääntyy katsomaan minua, ja esittää unenpöppöröistä. Pöydällä hänen nojatuolinsa vieressä on pullo Walkeria.
”Donald, mikä yllätys!” Katselee ympärilleen. ”Minä taisin tässä vähän torkahtaa. Istu toki alas.”
Seison. Isä sulkee pullon tuhisten ja asettaa sen pöydän alle, näkymättömiin. Alkoholia ei ole olemassakaan tässä järjettömän kalliissa asunnossa. ”No, mitä pikkumiehelleni kuuluu?”
En vastaa. Katselen ihaillen sitä siisteyttä, jonka rahalla voi saada. Uskomatonta, miten paljon paskaa yksi pieni venäläinen nainen pystyy lakaisemaan reilun kymmenen euron tuntipalkalla. Sitruunan tuoksu ja lattioiden kiilto luovat yhdessä isäni pummimaisen olemuksen kanssa dramaattista kontrastia asuntoon. Isäni näyttää kenties surkeammalta kuin koskaan, kaiken tämän ostamansa elintason keskellä.
”Hei, herätys!”, hän huudahtaa ja napsuttaa sormiaan silmieni edessä. Vihaan sitä, kun hän tekee niin. ”Et kai sinä tullut tänne möllöttämään, mitä? Haluatko kahvia?”
”Ei kiitos.” Purukumista on mennyt maku. “Milloin Natalia lähti?”
“Pari tuntia sitten”, isäni vastaa. Tuijottaa hetken tyhjyyteen, ja sitten lisää: “kai.”
Aloitan tutkimusretkeni mursun keittiöstä. Lounas on näköjään tehty isälle valmiiksi. Se on jäänyt syömättä. En kysy isältä mitään hänen voinnistaan.
“Olen voinut ihan hyvin nyt viime viikkoina”, hän ilmoittaa. “Mitä nyt selkä vähän.”
“Selkä vähän mitä”, minä kysyn.
“Niin, selkä nyt on vähän.”
“On vähän mitä?”, minä kysyn uudelleen. Juon lasillisen ananasmehua, se on lämmintä. Isäni sytyttää filtterittömän Camelin.
“Selkä on ollut vähän kipeänä”, hän sanoo minun syödessäni hänen lounastaan. “Mutta muuten olen voinut ihan hyvin.”
“Sattuuko siihen pahastikin”, minä kysyn ilman mitään mielenkiintoa. Natalia tekee todella hyviä lihapullia.
“No, onhan se vähän ollut. Tai siis, ei sen kanssa riehumaan viitsi lähteä, tiedäthän.”
“Kannattaisi varmaankin mennä manikyyriin”, minä ehdotan ruokaa suussani. Isäni ei ymmärrä, mitä sanon. Keskustelu päättyy, laitan loput ruoasta roskikseen.
Pesen käteni huolellisesti, se on tärkeää.
“Onko sinulla käynyt täällä paljon vierailijoita”, minä kysyn. Kyllähän niitä on jonkin verran käynyt, isäni tulee vastaamaan, riippumatta siitä onko täällä käynyt ketään vai ei.
“Tokihan niitä on jonkin verran käynyt”, isäni vastaa. Tieto ei juuri hyödytä, mutta annan asian olla. Ei sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä, tuskin tänne ketään enää tänään tulee. Ja siivooja tulee viimeistään ylihuomenna.
Makuuhuonekin on tyhjä, eikä yläkertaan jaksa kukaan kuitenkaan kiivetä. Olemme varmasti kahden.
“Katsoitko pelin eilen”, mursu kysyy. Olin unohtanut koko pelin suunnitellessani tätä päivää. Vittu.
“Eilenkö se oli? Taisin unohtaa.”
“Unohdit?” Isä naurahtaa. Ärsyttävää. “Miten sä voit unohtaa?”
Huokaan. “Ei se ole Suomessa mikään iso juttu. Ei vaan tullut mieleen.”
“No, sinun suomalaistumisesi on ainakin hyvällä mallilla”, mursu hekottaa. Kävelen hitaasti takaisin olohuoneeseen.
“Mitä siinä sitten kävi”, kysyn. Äänestäni paistaa vitutus, ja toivon ettei isäni huomannut sitä.
“Se oli todella hyvä matsi”, isä aloittaa. Hän ottaa saman asennon kuin aina silloin, kun alkaa kertoa jotain ylipitkää tarinaansa. Hymyilen, sillä tiedän tämän olevan viimeinen kerta. En kuuntele.
Tuijotan televisioruutua laskien jokaisesta tekstitysrivistä vokaalit ja konsonantit, ennen kuin se katoaa. Olen siinä helvetin hyvä.
“...ja Tom Brady oli kyllä todellinen pettymys. Se säkitettiin todella tärkeässä kohdassa, kun –“
“Isä, kuka voitti?”, minä keskeytän. Mitä sitä turhaan olemaan kohtelias.
Mursu on hetken aikaa ymmällään, ja änkyttää sitten:
“Giants.”
“Oho, luulin että kaikki julistivat ettei niillä ole mitään mahdollisuuksia”, sanon, kävelen isän luo ja otan tupakan hänen suustaan. “Ketkä mainostivat? Pepsi? Coors?”
Pitkä henkonen. Ihanaa.
“Ei Suomessa näy Amerikan mainoksia. Saanko tupakan takaisin?”
“Sytytä uusi.”
Mursu kaivaa askistaan uuden tupakan, sytyttää sen. “Nämä tappavat minut vielä joku päivä...”
“Eivät tapa”, minä sanon. Istun vihdoinkin alas. “Saanko kysyä sinulta jotain, isä?”
Isäni nostaa katseensa, katseemme kohtaavat, tunnen jotain. Yllättävää.
“Mitä vain”, hän sanoo hymyillen.
“Uskotko sinä Jumalaan?”
Hymy kuolee. Hiljaisuus.
“Haluatko syödä minun lounaani? Natalia teki sen, se jäi minulta syömättä. Lihapullia ja sellaista.”
Huokaisen ja poltan tupakan loppuun. Nojaan taaksepäin pehmeässä tuolissa.
“Tiedätkö, Donald”, isä aloittaa, “minä olen alkanut katumaan.”
“Tiesitkö, että yleensä mursut elävät vain 50-vuotiaiksi?”, minä kysyn.
“Olen alkanut katumaan. Montaa asiaa. Olen tehnyt paljon virheitä, Donald.” Hän tuijottaa ulos ikkunasta lasittunein silmin. “Paljon virheitä.”
Hymyilen.
Isä jatkaa.
“Sanotaan, että arvokkaimmat asiat elämässä ovat ystävät ja rakkaus. Ja nyt kun katson taaksepäin, huomaan, että minulta ovat puuttuneet molemmat.”
Todella kornia.
“En koskaan oikein ystävystynyt kenenkään kanssa, Donald. En pystynyt luottamaan muihin ihmisiin. Ehkä –“
“Ehkä se johtui siitä, että kuvittelit harhaisessa mielessäsi kaikkien olevan samalla tavalla sosiopaatteja kuin sinä, isä”, minä täydennän. Isä on hiljaa.
“Ja mitä sinun rakkauselämääsi tulee”, minä jatkan, “me molemmat tiedämme mitä siinä kävi.”
Isä kuiskaa: “sitä minä kadun kaikkein eniten”.
Hiljaisuus.
“Kuten sanoin, Donald, olen tehnyt vakavia virheitä. Haluan pyytää niitä anteeksi. Ja enemmän kuin mitään muuta, minä haluan muuttua.”
“Muuttua?”
“Minä haluan muuttua. Aion lopettaa tämän loputtoman ajan tuhlaamisen. Katua. Löytää lohtua, toivoa, järkeä. Järkeä varsinkin. Olen katsonut sinun kasvamistasi, Donald, ja elänyt itse elämääni uudelleen sinun kauttasi. Olet tuonut minulle niin paljon onnea.”
Pieni tauko, sitten uudestaan: “Niin paljon onnea.”
“Voisinpa sanoa samaa sinusta”, minä vastaan.
“Ei sinun tarvitse. En ansaitsisi sitä. Minä vain haluan, että tiedät, että vaikka en ole aina ollut paras mahdollinen isä, niin en ole koskaan tarkoittanut satuttaa sinua. Olet minulle maailman tärkein, enkä voisi koskaan tehdä sinulle tahallani pahaa. Rakastan sinua niin kamalan paljon.”
Kahdeksan vokaalia. Yksitoista konsonanttia. “Vahingossako sinä tapoit äidinkin?”, minä kysyn.
Isä ei vastaa. Suljen television. Nousen seisomaan.
“Jutellaanpas vähän, Mursu.”

1/18.



Sen lisäksi, että mä olen pitkä ja komea, mä olen myös saatanan älykäs. Mulla on hyvä musamaku ja mä pukeudun hyvin. Mä olen sosiaalinen ja hauska jätkä, omistan harvinaisia sarjakuvia ja urheilen paljon. Elämäni on kestämätöntä kidutusta.

Olen ainoa lapsi rikkaasta perheestä. Äitini oli todella kaunis. Parturi. Maanisen tarkka hygieniasta. Isäni tappoi hänet kun olin kaksitoista, ja sai sen näyttämään itsemurhalta.

Isäni oli aina ylpeä minusta, ja tuki minua kaikessa, mitä tein. Hän oli kuin vanha, viisas ja kiltti mursu, joka poltti filtterittömiä Cameleita. Joka päivä kun tulin kotiin koulusta, hän taputti päätäni. ”Mistä asioista olit tyytyväinen tässä koulupäivässä, Donald?”, hän kysyi. ”Mistä olet kiitollinen Jumalalle?” Ja joka päivä jouduin keksimään jotain positiivista infernaalisista ja loputtomista tunneista siinä saatanan laitoksessa jossa ei ollut muita ulkomaalaisia kuin minä. Isäni uskoi, että se saisi minut huomaamaan, miten ihanaa elämä oikeasti oli. Että se auttaisi meitä molempia unohtamaan hänen omat mielenterveydelliset ongelmansa. Isäni oli rikas. Isäni oli väärässä.

Valmistuin merkonomiksi, eikä siitä ole koskaan ollut minulle mitään hyötyä. Koulusta ei jäänyt päähäni mitään, ja merkonomeja on tässä maassa minun lisäkseni reilut kolmesataatuhatta. Ensimmäinen työpaikkani merkonomina oli järjestyksenvalvojana Alepassa. Isäni oli silti ylpeä minusta, hänen silmänsä kostuivat valmistujaisjuhlissani. Sain paljon rahaa lahjaksi. Isäni oli kuin kiltti mursu, yksinäinen ja läski karvapallero. Rahat ja Camelit ja viimeisinä vuosina Johnny Walker. Minä olin merkonomi.

Järjestyksenvalvojana Alepassa. Minä todella tarvitsen tämän työpaikan. Minä otan nyt lopputilin. Minä menen nyt murhaamaan ihmisen.

Parempi spermat kasvoilla kuin vauva masussa.

Tämä ei ole vitsi. Muistakaamme siis kunnioittaa, muistella ja ottaa selvää mustista, historiallisista ystävistämme, kuten Martin Luther King ja Jesse Jackson. Koska kaikki historialliset henkilöt eivät olleet valkoisia!

Tässä vielä pieni runonpätkä, jolla haluan kunnioittaa tätä tarpeellista teemakuukautta, sekä mustia veljiämme ympäri maapallon. Word up, brothers!


"AN IMPORTANT BLACK PERSON"

My name is Malcolm X and I came to have sex
So hit me on my cell with a nasty text
I’m like a vampire bitch when I’m biting your neck
Let my black dick get hard as the blood collects
You better wet that pussy cause I’m fucking you next
Fucking you next, fucking you next.

Aivan, aivan todella pienen hetken verran, ehkä muutaman sekuntin ajan oikeasti ajattelin laittaa Jim and Jonesin ensimmäisen osan tänne, kun joku sitä privaatit päällä (sitähän toi violetti teksti meinaa?) kyseli. Sitten kuitenkin käytin hieman tervettä harkintakykyä, ja päätin, että se olisi vähän liikaa. Niinpä tämä merkintä palvelee vain ilmoitusluontoista tarkoitusta: Jim and Jonesin ensimmäinen osa on nyt messenger-jaossa (meish@luukku.com), jee! Jos yhden temperamenttisen ja vakavasta ihmiselämän kunnioituksen puutteesta kärsivän ja yhden hieman hillitymmän, suosituksi julkisuuden henkilöksi haluavan kaveruksen touhut kiinnostavat, ota yhteyttä. Muistakaa, tämä kama oli liian rankkaa jopa galtsuun, omg.

En voi kuitenkaan vastustaa itseäni, joten liitän loppuun pienen näytteen. Terveiset Robert Rasimukselle.


”Honey, honey, it’s ok!”, Jack tells her. ”Just sit down and breathe, ok? I’ll call you an ambulance.” Jack is in total shock.
”Hey, nigger”, I tell him. ”Get that blood-flowing whore out of my house! She is not sitting on any of my fine-ass carpets!”
”Jim, Juliet could die! Help me out here, do you have a cell phone? She needs an ambulance.”
”Let me check”, I say, pulling out the knife out of Juliet’s stomach. The blade’s all red and shit. I slice Juliet’s throat. She stops screaming, then drops dead on the floor.
”I don’t think she needs an amulance any more”, I tell Jack, who doesn’t look relieved.
”Oh my God”, he whispers. ”Oh my God. Oh my God, oh my God.”
”I know man, she’s a bit red. Still fuckable, though!”

Tämä on ote novellistani Jim and Jones. Olisi kiva saada siitä palautetta. Kyseessä on hyväntahtoinen tarina kahdesta kaverista, Jimistä ja Jonesista. Otos on novellin lopusta. Kielioppivirheet ovat täysin mahdottomia.


It was a bright and beautiful summerday, not a cloud in sight and the temperature of the pond was just perfect. Some bunnies were hopping around on the beach, looking happy. Even the fish looked happy. I took a long, refreshing dive and got up to splash around. It was time to go back home and eat some of that delicious pie I made myself this morning. As I emerged from the water to towel myself off, I was overwhelmed by a feeling of pure glee. That is until I found myself staring down the barrel of a shotgun, whom on the other end was Randy Johnson, the father of the three children I had just murdered.
”Oh shit, Randy! Why don't you point that thing elsewhere, you're gonna take someone's eye out for chrissake”, I shout out. Randy doesn't look amused.
”I'm gonna blow someone's motherfucking brains out pretty soon”, he replies.
I giggle nervously. ”Hehe, that's some funny shit, man. Now put the gun down, okay?”
”There is nothing funny in an abrupt death of an innocent baby!” Wow, he's pissed.
”Well, unless the kid tells a really awesome joke right before it dies”, I say.
Randy looks at me, too angry for words to come out of his mouth. He's blushing, and there's sweat and tears all over his black face. Pretty funny sight, when you think about it. I don't think I've ever seen him so worked up.
”Jim, before you die, I want you to look me in the eye and tell me why. Why did you kill them? Why did you kill...”, he's unable to complete the sentence.
”Mary, Molly, and that little nigga, what's his name...”, I try to help.
”Randy! Randy Junior!”, he cries out. Literally. He breaks into tears. Geez, man up, nigger!
”Oh, right, Randy, right. Randy Junior.”
”Why? Why, you sick fuck!?”
”Well, you know what, Randy...”, I say slowly, while taking a packet of cigarettes from my backpocket. ”A bird in hand”, I start, and put a Camel in my mouth, ”is better than two in the bush.” I light it up. Mmhh, that's good. ”But getting your dick sucked by a super hot Japanese chick while Michael Jordan gives you a hi-five is probably the top of the mountain.”
Randy Johnson is very upset.
”Oh, come on, maaaannn...”, I tease. ”It only takes you nine months to come up with a new motherfucker just like the old ones! You won't even know the difference. It's not that big a deal, you know.”
I inhale the deadly fumes of my cigarette. Randy slowly places his index finger on the trigger of the shotgun.
”Jim Darling, you are the most insane redneck piece of shit I have ever met in my goddamn life. You will burn in hell.”
”Well”, I say, ”at least I'm not a fucking nigg–”
Johnson pulls the trigger.
My last thought is the horrible realization that when I die I'll probably lose grip of my towel, and Randy Johnson gets to see my dick. Fuck!

Mmh, me gustaría poner sal en esa pequeña babosa..