IRC-Galleria

Uusi aamu ja taas kaikki kuten koko kesänä, väsyttää henkisesti, ei vaan jaksaa olla. Jos olisin rohkeä - heitäytyisin ikkunasta ulos, mut pelkään etten kuolekkaan heti. Päässä pyörii vaan keskustelujen pätkät uudestaan ja uudestaan, ne vaihtavat merkitystä joka minuutti, välillä helpottavat ja välillä pahentavat oloa...

- mä välitän sinusta, olet parasta mitä minulle on tapahtunut, olet todella tärkeä mutta...
- mä unohdin että meidän piti nähdä - inhmillistä...
- kunnes olen kihloissa...
- ei se johdu susta, se johtuu musta...
- mä en oikeesti ole hankimassa ketään itselleni...
- en aijo seurustella..
- mun piti käydä trehveillä, mutta jätin sen väliin kun sä soitit...
- luitkos mun textiviestit?!?
- entäs jos me alettaisi uudestaan olla yhdessä?...ei, en minä voi - olen liian nuori vakavaan...
- me olemme vain ystävät..
- en olisi täällä jos et olis mulle tärkeä...
- haluan nukkua yksin...
- oli kiva herätä sun vierestä..
- mä viihdyn paremmin yksin..
- oli taas koko viikko matala lentoa kun niin monta ihmistä piti tavata..

... ja sata muuta pätkää tai kokonaista lausetta. Väsyttä, en tiedä mitä tekisin, en tajua miten eläisin, miten saisin sen kaiken vaan päästä pois, suhtautua terveesti... en voi... en voi katsoa ketään muuta silmiin ja nähdä sitä mitä näen kun katson noihin silmiin, en tunne mitään verrattuna siihen mitä tunnen kun nojaan olkapäätä ja tuoksu tunkeutuu mun nenään. Välillä vihan ja välillä rakastan. Mutta pelkän, pelkän etten saa, etten tule onnelliseks ja joudun katsomaan vierestä toisen elämää, toisen onnea. Pelkän ettei hän koskaan tulee ymmärtämään mikä mun sisällä myllertää, miten paljon minuun sattuu ja kuinka paljon haluan vain häntä.
Mitä mä teen?!