Tänään on taas niin paljon kerrottava, etten tiiä mistä aloittaa! ÖÖÖH.. Päivä alkoi paremmin ku eilen ainakin. Sappineste kuitenkin nousi heti kun pääsin avamaan konen ja lukemaan mailit ja muut viestit. Jotkut ihmiset eivät mieti tekojaan ja niitten seuramuksia - se otta päähän ja kovasti! Miksi ihmiset olettavat että ne voi sanoa ja tehdä mitä vaan, ottamatta ketään muuta huomioon? Miksi pakottava tarve olla jotain muuta, mitä oikeesti on, saa ihmiset olemaan julmia toisia kohtaan? TAAS ihmisen ahneuden ja maltamattomuuden takia yhden eläimen elämä pilattu, vaikka olisi voinut olla arvokasta viell seuraavat 80v... Onhan sen elämä vielä toistaseksi kiva, mutta tietäen miten sen elämä lähti alkuun ja tietäen näitten psykologiaa tiedämme millaine tämän raukan elämä tule olemaan. Ihminen, oman itsekyyden takia taas teki yhden olennon onnettomaksi loppuelämäksi. Ja pahinta tässä se että tämä kaikki piiloutuu hyvyyden taakse. Sitä vaan ei osataan katsoa puuta kaikilta puolilta ja luullaan että se minkä näkee on absoluuttista totuutta, vaikka toisella puolella se on aivan toiseenlaista. Tästä kaikesta eräs muu tuli mieleen jolla myös on pakottava tarve olla jotain....blaah..anta vittu olla, ei mee perille kuitenkaan koskaan...
Sitten onneksi kulta rauhoitteli, niin kun vaan ihminen joka on yli 3000km:n päässä voi. Mietinkin sen jälkeen et miten ihmeessä olisin selvinnyt tästä kaikesta ilman häntä?! Kun hän astui tähän maailmaan taas kerran, sain voimia, voimia jotka olivat jo kohtalokkaasti ehtymässä. ja vaikka taas kerran menetin tärkeitä ihmisiä elämästäni, se ei vaikuta yhtään niin vaikealta, sillä tiedän että vieressäni tulee olemaan ne jotka osaavat arvostaa minua. Ilman sinua en ehkä jaksaisi tätä! Kiitos että olet olemassa rakas!
Iltapäivällä suuntana oli Munkkivuori ja pelottavat lääkärit. Leikkaus meni hyvin, vaikka potilas edelleenkin tokkurassa. Tietenkin piti sit bongata tuttu hahmo illan lumisateessa... Pimeä ilta, katuvalo ja isot lumihiutaleet saivat muutaman tipan silmille, kaiken kruunas Roxane niminen biisi Moulin Rougesta. Melankolia....
Kotona taas konelle ja
theAnsu on tehnyt jotain sellaista mikä pisti hymyilemään ja unohtamaan huolet:
ja minähan en oo koskaan yhtään vihjannut mitään
ELI KAIKKI MUN FANITI LIITTYMÄÄN SINNE JOUKOLLA
