Nooh, kaikki oli niinkun odotin. Tarinan keskeinen hahmo (moni varmaan erehty luulemaan että päähahmo, mut mä väitän ettei se oo) on parikymppinen tyttö, mut tarina oikeasti pyörii siinä yhtä sukupolvea vanhemmissa ihmisissä. Salissa istuu vastaava porukka. Keski-ikäiset naiset ja niitten säälittävät-lammas-miehet (eivät vaan kehdanneet väittä eukolle et EVVK) + muutama homo. Koko esitys rakenettu kliseille tyylin "olen keski-ikänen, minulla on oma elämä ilman miestä, lapsi, ura ja on todella kiva olla tässä tilanteessa" - YAEH RIGHT! Salissa niin moni nainen alkoi kirkuu ja taputtaa kun tämän lausui yksi täti lavalla, et pakostakin tuli mieleen, kuinkahan moni näistä on vastikkäin eronnut ja on nyt yrittämässä saada elämä jotenkin raiteille. Yrittää esittää juuri tuollaista vahva naista vaikka todellisuudessa tietää et oma elämä on yhtä sotkussa ku opiskeluaikoina, mutta kun itse ei enää oo opiskelijä vaan hänen lapset ovat, ei uskalla myöntää et tilanne on kurja "sillä minähän näytä teille missä ravut talvehtii"! Tai kuinka moni näistä on vaan kyllästynyt perheseen ja luule et tuo asenne on "se oikea".
Toinen klisee. Nainen joka ei koskana halunut mennä naimisiin, brasailee omalla vapaudella, on oikeastikin yksinäinen ja aina halunnut miestä vierelleen mut kukaan vaan suostunut siihe. Hänhan ei sitä myönnä loppuun asti.
Ja näitä riitti. Mitään sanomaton, täyttä hömppä koko esitys. Tytön sulhaiseksi tosin castajat olisivat voineet palkata jonkun muun hlö:n, homous paisti niin läpi ettei mikään heterorooli pelsta tuota hinttiä
Mutta oli mulle yksi yllätyskin, tosin ku tarkemmin miettii niin se on ihan itsestään selvä asia ku otetaan huomioon kohdeyleisö ja sen että tuohan on brittien tekemä ja esittämä. Nimittäin esityksessä oli tasaisin aikavälein pikku tuhmia, eikä niinkä pikku ja välillä mauttoman rivojakin, se varmaan pelasti esitystä. Yllätyin myös ett aika moni biisi oli ihan sellasenaan, eli siis sanat oli ihan alkuperäiset. Ihan hyvä työtä, mutt en ymmärrä kuitenkaan miksi on noin suosiossa...