IRC-Galleria

Tunnet jonkun elävän pallon rinnassasi joka pyrki pois, sydän hakkaa välillä nopeasti ja välillä hidastaen. Adrenaaliini veressä ja aivoissasi saa sut sekunninmurrososassa käymän läpii kaikki tuneet syvän vihan ja ikuisen onnellisuuden välistä. Pikku pääsi ei pysty käsittelemään näitä, et itse tiedä onkoha tämä rakkautta vai vihaa, onnea vai surua. Pallo rinnassa alka pyörimään uudestaan ja kovemmin, se pyrki ulos just nyt. Haluat purkaa tunteet, haluat huutaa, mutta tiedät, että kaikki palaa takaisin, et voi sille mitään. Jollaki ihmen sairaalla tavalla nautit tästä kaikesta. Ja haluat lisää. Elämä on ja tule olemaan haluaisitko tai et...

Aamukrapula - termi jonka kehitimme Homo-Lesken kanssa. Se kuvasta oloa silloin kun et ole ottanut tipan tippakaan ed iltana, mut aamulla aivot ihan kun johonkiin pehmeseen kääritty ja heitetty päin seinää pari kertaa, sit laitettu lillumaan johonkiin tosi paksuun nesetseen, ettei varmasti yhdistä kunnolla. Nyt on aamukrapula. Mieli tekee nukkua ja nukkua.
Kulta tuli eilen. Kävimme tapamassa hänen kavereit Mamassa. Minä join teetä! JOO! Yritän pysyä tipattomassa tammikuussa. Katsotaan mitä siitä tulee, varmaan sorrun heti ekana vkl:na, eli tänään-huomenna.
Mulla oli muutenkin Mamassa jotenkin sellainen olo "et mitä mä tääll teen". Seurassa ei ollut mitään vikaa, mut vaan oli jotenkin apaattista. halusin vaan takas kotin nyhvä tuon yhen kaa. Itsekästä? Ehkä. Olen miettinyt tuota, missä menee terven itserakakuden ja itsekkyden rajaa? Milloin ihminen ylittä sen ja huomaako hän itse sen? Minä en kamalasti nauti tilanteest jossa mua ei huomataan, haluan olla keskipiste. En tee sitä tietoisesti, mutta jopa yhdistyksemme chatissa aina käännän puheet itseeni tai asiaan joka koske mua. Huomasin tässä sen taanoin. En halua olla se jota kukaan ei huomanut ja jälkeenpäin kun joku ottaa puheeks niin yksikään paikalla olleeista ei osaa sanoa mitään. "Ai kuka Vissy?! Oliko täällä sellainenkin?!" Eli olenko minä itsekäs ihminen? Vai itserakas olis sopivampi ilmaisu tähän vaikka ovatki molemmat synonyymejä. Olen aina pitänyt itseäni eläinrakkaana ihmisenä, mutta onko se sitä? Vai onko sekin vaan itsekkyyttä? Minähan pidän luonottomissa oloissa eläimiä jotka eivät kuuluu tänne. Saan kamalaa tyydytystä siitä että ne lisääntyvät, vaikken tiedä minne poikaset päätty, millaisille eläinrääkkäijille. Eli taas rakastanko eläimiä vai itseäni? Pidän tätä päiväkirjaa aivomesti, kuka tahansa pääse lukemaan tätä, silti kirjoitan tänne henk.kohtaisia asioita, eli haluan näyttä ihmisille itseäni, hakea hyväskyntä. Tervettä itserakkautta vai itsekkyyttä? Nooh, tätä tää on aamukrapula...

Sitä sit ku koko päivän ahertanu ja suostunut luopumaan rakkaistaan (em. peitto ja tyynyt) niin yks ilmoittaa ettei tulellaan huomen (tänään) vaan vasta torstaina! Just!

Huhhuh, NYT urakka on takana! Olipa työ! Koko kämppä kiiltä nyt ihan kun uusi, kullattu lavuaari :o) Onneksi sain "tausta"apua Eviltä (lue Evi teki suurimman työn!) KIITI EVI!
Roskaa olikin 4 muovipussia, yksi pahvilaatikko ja sellainen iso musta säkki! (että minäkö sottapytty!?!)

p.s. Rakkaan peiton, jonka alla olen nukkunut viimeiset 20v (ihan oikeesti!) Evi pisti roskiin myös. Tule ikävä sitä, ihan varmasti! R.I.P.
pari tyynyäki lähti samalla...lupas ostaa uudet...

Onks mie normaali ihminen ku en jaksaa siivota koskaan?! Siis oikeesti, kuka on keksinyt koko homman?!? Nytkin on jo ties kuinka kauaan tota yritäny tehdä ja tuntuu et tavarat vaan vaihtaa paikkaa, mut mikään ei muutu.. blaah.. Mut ku pakko, lupasin! Nyt keksin itselelni hyvän tekosyyn kekskeytä homman, tulla tänne valittaa ja voivottaa :o)
Onhan mie putsanu kaikki linnut, terraariot, heittänyt joka ylimääräisen paperin menee, lakaisu lattia jo 3 krt ja viell varmaan pitäis pestä se jossain vaiheess. Ai niin, toi ilmaputsari pitäis viell imuroida, niin on taas raitista ilmaa talossa. Eiku takas hommien kimppuun...

Ajattelin pitää tässä ensin pienen "mainostuokion". Eli mun ex työkaveri on aika sairas tällä hetkellä ja hänellä on kotona 3 naurukyyhkystä, niille pitäisi saada uusi koti mahd pian. Koska eläimet eivät saa kunnon hoitoa. Eli jos oot kiinostunut, ilmoittelee mulle vaikka. Näitä siis annetaan OSAVAAN kotiin. (toivot. yläpito näkee tässä eläisuojelusyyt eikä markinnoinin!)

Mutta nyt ihan arkeen.
Eilinen työhaastattelu meni jotenkin oudosti, en oikein tiedä, menikö hyvin vai huonosti. Mitään paljon mult ei kyselty, kesti jotain 15min, mut kyllä pyydettiin jatkoon. Ainakin luvattiin otta yhteyttä ens viikon lopussa ja ilmoittaa missä on seuraava vaihe. Katsotaan.
"Mallitoimisto" ei ollutkaan ihan mallitoimisto perinteisessä merkityksssä, vaan firma jonka kautta etsitään kasvoja musiikkivideoihiin, mainoksiin yms. Ottivat valokuvat, kaikki tiedot ja pistivät kortistoon. Nooh, ainakin en ollut tyrkyttämässä "ottakaa mut sinne" kun monet muut jotka luule itsestään aivan jotain muuta mitä ne on.

Viime yönä ja nyt aamulla vauva on pitänyt huomattavasti vähemmän ääntä, onkohan kaikki ok? Yritin eilen illalla katsoa, mutta emot eivät päästä ees lähelle pönttöä, hyökkäilevat. Kyll se toss aamulla pipitti kun vaihdoi ruokakupit. Hey, nyt sielt taas kuuluu jotain! Ka se tästä, taidan olla vähän ylihuolehtivainen. No ei mikään ihme, nuita ku ei Suomessa synny tällä hetkellä ollenkaan. Nyt kun saisi jostain uroksen tolle toiselle senegalille niin olis aika magee juttu.
Pitäisi siivota, en ole jaksanut sitä tehdä pitkään ja nyt pakko. Kulta-pieni vihdoin tule sielt jostain kaukaa huomenna (ainakin lupasi ja mä toivon että se lupauksiaan pitää). JEEE! Ei enää tätä yksinään kärsimistä ikävästä, nyt jos vaikka yöllä ei nukuttaaki niin ei ainakaan tarvii netiss roikkua vaan on paaaaaaaljon parempaa tekemist, hih!

Onpa hieno aamu! Ensin herään kaverin soittoon että hän tulee hakemaan nyt se tirpan. Pakkasin puoliunessa sen ja nukahdin takas. Aga on sitten nyt jo uudessa kodissa Mooncrow'n ja Natsun luona. Onne sinne!
Toisen kerran heräsin puheluun oudosta numerosta, oppineena että kannatta vastata nätisti - ei ikinä tiedä kuka siell toisessa päässä on, tein niin. Sielä olikin täti mallitoimistasta (huhhuh), joka etsii ei niinkä kauniita kasvoja vaan kivoja persoonia (jaahas, taisivat saada väärän käsityksen must). He olivat nähneet mun haastattelun lehdessä ja kysyivät olisinko kiinnostunut tehdä työtä heidän kanssa. No daaah, tietenkin! Eli enen työhaastattelua menen käymään heidän toimistolla viell, SILMÄ MUSTANA (ei kuulemma haittaa)! vo peeveli, peeveli :o)

Vauva on huutanu yöllä välillä niin kovaa, et oli pakko laittaa korvatulpat! Ja nyt se vaan piipittää. Olikohan sillä liian nälkä? EN vieläkään uskalla ees menää tarkistamaan pönttöön sitä. Pitäis kattoo joku sopiva hetki, et molemmat vanhemat pois pesästä itsestään (melko mahdoton ajatus, kun ne vuorottelevat). Viimestään 9:n päivän päästä. Sillo laitetaan umpirengas sille.

Mut nyt sinne kastingiin (hehe, hieno sana, eikös)...

Uni taas ei tuu millään... Huomen tärkeä päivä, työhaasttattelu. Tosin oon aivan varma et se homma on menetetty jo. Ei riittäny, että hakiessa sekoilin ja jouduin laittamaan vielä selvitysmailin perään. Onnistuin haastattaman vitut ihmiselle joka soitti ja pyysi haastatteluun. Älkä ees kysykö miten mie onnistuin, mie onnistun aina! Ja nyt kun on silmä mustana niin mahdollisuudet ovat kasvaneet roimasti!

Vauvan nimeks tulee sitten Peppi. Homo-Leski on jo ihan fiiliksissa, sillä tämä vauva muutta sinne jo neljän viikon päästä. Se sit kasvatetaan käsin ja siit tulee ihana lutunen kaveri (HAHA, mukamas itse tohon uskon!). Sen ääni on muuten aika kova, yleensä poikaset vaan piipittävät ja ääni voimistuu muutamassa päivässä. Se "piipitys" saa muuten noi nymfit huutamaan. Ne dorkat taas eivät tajuu tuosta omasta pöntöstä mitään. Istuskelevat vaan sen päällä ja järsivät reunat. Kumpikaan ei oo ees yrittänyt kurkistaa sisään. Outoa. Koiras kuitenkin on innokas laulaa ja yrittää vietellä Plåntia, parittelevatkin, mut asiat eivät edistyy. Kuten H-L totesi, ne ovat nuoria ja tyhmiä pönttöneitsyitä :D
Aga tyttö lähtee aamulla sitten Korialle. Saba ja Jekku saavat sit jäädä keskenään ja lähi tulevaisuudessa saavat pöntön, kunhan nyt viell rakastuvat kunnolla (lue alkavat parittelemaan) ja se näyttää olevan aika lähellä, ku seuraa heidän leikkeja ja menoja.


tässä viell muutamat "vissyt" viimevuodesta


- Olin lentokoneessa joka "tipahti" pellolle
- Matka Honolulusta Los-Angelesiin muuttui matkaksi San-Franciscoon ”terrori-iskun” takia.
- Sekannuin Punahilkkaan.
- Kuvailin aaltoja merenrannalla, sain hienoja kuvia ja kameran rikki ku isompi aalto hyökkäsi.
- Läpäisin prinsessa testin.

VAUVAVAUVAVAUVAvauvaaaaaaaaaa! Pakko tuuletta, mut nyt se mun unelma toteutui, Viivi ja Lyly (ruskeapää ja senegali) saivat vauvan! Vauvaaaaaaa :D

vihdoin viimein sain kokea sen mistä on varoiteltu pienestä pitäen. Eli nyt sit uusi vuosi aloitetaan silmä mustana. Ei kannatta vitsailla asioilla jotka saatta olla arkoja jollekki...