IRC-Galleria

Lahjoitetaan hyvään kotiin: Kiltti ja varsin suloinen naikkonen jälkikasvuineen (+ hevonen).
Osaan laittaa ruokaa ( perus kotisafka-setti menee heittämällä, mut mitään erikoisuuksia en harrasta, ne kuuluvat makuuhuoneeseen !! ). Miehen tosin tulee osata grillata, sillä eihän mies ole mies, jos se ei osaa pihviä grillata!
Siivoan, jos on pakko, mutta toivoisin sen hoituvan talon puolesta. Toki moppi siis pysyy minunkin kädessäni, mutta se vaatii erikoisvarusteluita (Esim. vaatetuksen suhteen). Ikkunoiden pesussa olen ainakin joskus ollut haka. Pedin petaan ongelmitta.
Jälkikasvustani voin kertoa sen verran, että kyseessä on poikalapsi, 2 vuotta. Olen siis myös hyvää äiti-ainesta, sillä sikiän helposti :D
Papin eteen minut toki saa viedä, mutta hoituu se liitto ilman tahtomisia ja aameniakin, joten mitkään uskonnolliset hömpötykset eivät ole pakollisia. Kovin mielelläni silti leikkisin edes yhden päivän prinsessaa.
Pidän hemmottelusta, mutta tärkeämpää on, että perusasiat kunnossa..

Ihan oikeesti. Mulle riitti NYT. Kiitos ja hei! Kaiken maailman Tukiaiset, BB-se ja tämä, Ruususet, pääministerit ( Hemmetin blondit, antakaa niiden tehdä työnsä rauhassa, älkääkä tekstatko niille joka saamarin välissä!!) ja salarakkaat, joita on ollut maailman sivu! Ennen muuten joko rakastaja tai aviopuoliso mestattiin, miten olisi jos nykyisin tehtäisiin samoin? Tosin media taitaa lynkata melko hyvin aina jonkin osapuolen niistä tarinoista.
Nii ja sitten ne, ah niin ihanan kauniit, MISSIT! Voi perkule sentään! Ihan oikeasti. Timo T.A. Mikkosen lausunto oli törkeä, mutta enpä voi sanoa, että jätkä puhuisi ihan täyttä shittiä. Näitä finalisteja kun katsoo, niin siellä on kolme, ehkä jopa neljä sellaista seminättiä tylleröä, jotka on ihan söpöjä, mutta.. Sitä paitsi, miksi kukaan enää edes haluaa olla missi? Ennen missiksi kannatti ryhtyä, sillä silloin oli taatusti töitä pariksi-kolmeksi vuodeksi, mutta nyt ei välttämättä edes missivuoden tienesti ole taattu, saatika sitten sen jälkeen. Homma ei vain enää kannata. Huom, nyt puhuu ihminen, joka pikkutyttönä huokaili ja sanoi itse haluavansa missiksi ja jos nyt tarkkoja ollaan siitä ei kovin kauaa ole kun vielä olin pikkutyttö.

Viime kuukausina olen kirjoittanut huiman määrän uutta tekstiä. Runoja, (melkein) lauluja, novelleja, mielipiteitä jne.. Viime viikkoina minusta on tullut intohimoinen juoksija. Juoksen aina ja kaikkialle. Ehkä ensinnäkin siksi, että minulla on aina tuli perseen alla ja osaksi siksi, että ulkona on ollut melkoisen kylmä ja juosten pääsee nopeammin perille. Viime päivinä olen alkanut viemään itseäni enemmän ja enemmän äärimmäisyyksiin, sillä se tunne kun luulee kuolevansa ja jalat särkevät niin kovin, että niiden luulee pettävän ja happikin loppuu ja sitten sitä haukkuu itsensä laiskaksi paskaksi on aika mieletön. Kipu on kaunista, mutta ihanampaa on sen jälkeen tuleva rentous ja lämpö.

Saanko tuhota jonkun maailman? Halukkaita?!

ps. Ratsastin tänään ponilla kaksi kiekkaa maneesissa, koska siskoni on ihanin ihminen ja päästi minut ponin selkään <3

Aih, ihanin ilma ollu tänään!
Näin Annenkin ja sillä oli kapula ( TAAS?! ). Oli niin niin ihana nähä tyttöni mun taas pitkästä aikaa <3
Heppailemassa oli kivaa. Eka riehuin semmosen pienen lihapullan kans ja sit menin lässymussuttamaan omalle jätilleni. Oli pakon pakko ottaa se naruun ja lähteä käpsyttelemään, vaikka se ei ehkä kovin terveellistä minulle olisi ollut, mikäli jtn. olisi tapahtunut. Noh, ruskon korpit ois saanu syödä mun sisukset sitte^^ Oli niin kaunista ja jotenkin maagista kun käveltiin metsässä ja auringon kultainen valo siivilöityi puiden läpi. Mmmm.. Runollista<3

Hyvä hieroja saa paikan!

Minä haluan mennä,
juosta kauas pois,
luokse yksisarvisten.
Haluan uida,
turkoosissa vedessä,
ratsastaa valkoisella delffiinillä.
Haluan lentää,
näillä kauniilla siivillä,
jotka selkääni koristivat
jo silloin kun synnyin.
Haluan olla vapaa,
nauraa ja laulaa,
hengittää piparmintun tuoksuista ilmaa
ja nukahtaa puun oksalle..

Hullu yö...
Kieriskelen komplekseissani ja totean olevani liian väsynyt, mutta koska nyt haluan rypeä kunnolla itsesäälissä, paskoissa muistoissa ja suunnitella, että mihinkä kattoparruun sitä itsensä laittaa kiikkumaan, suon itselleni sen ilon. Ilmeisesti nollaan tilannetta ja puran paineita. Enkä edes tiedä, että miksi helvetissä?

Olipa tänään kivaa Sonyalla. Muksmuks kuvaus-sessio, jonka lopputulos oli erittäin.. Tyydyttävä..

Tahdon lentää!!