IRC-Galleria

Pelot on syvältä..

Hauskinta tässä on se, ettei tiedä tuleeko vahvemmaksi, vai hajoaako palasiksi ja lentää tomuna tuulen mukana.

Minä hukutan sinut kliseisiin,
jonnin joutaviin loppuun kulutettuihin lauseisiin,
puhki raiskattuihin lupauksiin,
niihin joihin turhaan uskoit ennenkin.

Mutta minä olen syntynyt tänne sinua varten,
jotta todeksi näyttäisin,
kaikki ne haaveet ja unelmat,
joihin uskoit aiemmin.

Minä olen täällä sinua varten,
jotta viimeinkin uskoisit,
että onni saa tulla
myös sinun luoksesi.

Rautalangasta väännän sydämen,
sen sinulle ojennan,
Kysyn: Maalaanko sen punaiseksi,
vai joko uskot minua?

"Arvostelusta huolimatta parlamentti hyväksynee uudistuksen. Lakiuudistus sallisi vapaan abortin 22. raskausviikkoon asti. Monia suututtaa se, että yli 16-vuotias teini saisi päättää abortista itse.

- He eivät saa tupakoida eivätkä juoda alkoholia, mutta abortin he saavat ilman vanhempien lupaa, valitti Oikeus elämään -järjestön edustaja Guadalupe Barrantes sanomalehti Guardianille."

Vahvasti mielipiteet jakava asia tuo abortti. Yllä olevaan juttuun liittyvät artikkelitkin ovat erittäin kiinnostavia. Ne löytyy tuon jutun ohesta IL:n sivuilta.

Desmis: Musta tulee kehonrakentaja!
Desmiksen isä: O.o Seeelvä.
Desmis: Mieti sit ko mörisen ko Pate Mustajärvi.
Desmiksen isä: Se sit ei oo enää laillista.
Desmis: *Totaalinen hajoaminen*

Isi on paras<3

Yleensä pienet tahtoo olla isoja, mutta minä haluan olla vieläkin pienempi. Sellanen, minkä saa puhaltamalla kumoon, mut hei, kaikkea ei voi saada, joten näillä mennään mitä on annettu.
Ah, oltiin Likkiksen kanssa sänkkärillä ja joo, me mentiin lujaa. Herätettii pahennusta ku oli satula jääny tallille ja tädit kauhisteli, et miten ihmeessä mä pysyn selässä?! Vastaus: Hemmetin hyvin tietenkin:D Hevoset vie vielä joskus mun hengen, mut kuolenpa ainakin onnellisena tai jotain siihen suuntaan. Toivottavasti kuiteskin kupsahdan vasta mummona, koska vielä joskus mä vedän 9kymppisenä samalla lailla ku tänään ja nuoret kauhistelee: Miten toi mummo pysyy tuolla?! Vastaus: Hemmetin hyvin tietenkin, tehkääpä itse perässä!

Niinkin yksinkertainen asia kuin tekstiviesti voi pelastaa koko päivän ja ehkä vielä monen monta seuraavaakin päivää. Suorastaan levitoin.. Naurettavat pelkoni katosivat.

Aika tipu, mut kuitenki tiikeli.. Muistoja muistoja <3

Näin unta, joka oli melkoisen kaunis. Harmi, etää enää ei unettanut.. Oisin voinut viettää monen monta tuntia vielä vaan nähden sitä samaa unta. *HUOH*

ps.You´re the light at the end of the tunnel
The beacon fire in the dark
The glimmer of hope and truly the meaning of my life

I say this with all of my heart:

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One

When dusk falls and obscures the sky
You´re the shine of the Northern Star
No dead of night can fade the brilliance of your light

I say this, holder of my heart:

You are the only one for me
Year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the One
[Repeat]

You are the only one
In the heart of winter the comfort of the sun
You are the One, my love, my love...You are the One

Ikävä on hassu juttu.. Välillä se tuntuu kamalan painavalta ja raskaalta taakalta, välillä se tuntuu puristavan sydämen olemattomiin ja toisinaan se pyörittää myrskyn lailla. Samalla tunteella on niin monet kasvot. Ehkä juuri siksi se piinaakin niin julmasti, koska siihen ei totu, se muuttuu jatkuvasti ja juuri silloin kun luulet päässeesi siitä yli.
Miksi me edes ikävöimme? Onko se vain tapa, vai onko sillä jokin syykin? Ero kuulemma vahvistaa tunteita, mutta entä jos tuleekin unohdus? Onko ikävöinti osoitus siitä, että emme pidä toista itsestään selvänä? Koko tunne taitaa juontaa juurensa jo kauas kauas niille ajoille, jolloin elettiin laumassa ja lauma oli tärkeä, mikäli halusi selvitä hengissä edes niin kauan kun oli jatkanut sukua..
Yritä lievittää ikävääni musiikilla ja fiilistelemällä, mutta yritys tuntuu turhalta ja vaikutus onkin miltein päinvastainen. En vain kai osaa. Takaraivossa alkaa itää pelko siitä, että minua ei ikävöidä..