IRC-Galleria

Elämä etenee ja parempi niin. Paitsi ei kaikilla, mikä on tietysti surullista kun se katkeaminen osuu jokseensakin lähipiiriin, mutta omasta mielestäni se katkeaminen voi olla joskus parempikin kohtalo, kuin elää ei-elämää. Vai miten? Eipä se taida selvitä, ehkä vasta jos itse joutuu siihen tilanteeseen. Mielenkiintoinen kysymys on, kykeneekö sitten enää siinä kunnossa ajattelemaan asioita tällä tavalla.

Aikamoinen ristituli siinä on, kun toisaalta pitäisi panostaa siihen huoh-puoh-typerään tanssimaailmaan, olla laiha ja kaunis ja aivoton (ei tanssimaailma sitä vaadi, mutta ikävä kyllä sille asialle omistautuminen vähentää huomattavasti aivojen käyttökapasiteetille varattua aikaa), ja toisaalta tulee vastaan elämän ns. oikeat arvot, missä ketään ei jaksa kiinnostaa (ainakin parempi olisi) onko henkilön maallisen olemuksen ympärillä kaksikymmentä kiloa enemmän kuin toisella. Apua mitä supersyvällistä tekstiä taas...

Joskus ahdistaa ihan oikeasti tuo tanssimaailma. Paha vaan (tai aika ovelaa itse asiassa) että saadakseen siitä nyt ammatin niin kuin haluaa, on oikeasti pa-nos-tet-ta-va. Niin kai sitten. Ilmankos on aina tuntunutkin, etten ole koskaan Oikea Tanssija tm, mitä se sitten ikinä onkaan. Nolife!

Mutta hei, joululoma oli ihan asiallinen ja uuden vuoden vietto samaten. <3 Ihania pieniä kiinnityskohtia normaalien ihmisten elämään, ah ja voi ja vapaus.

E

P.s. Lomamatka valkoinen hiekka, turkoosi vesi, palmut ja aurinko -paratiisiin kelpaisi. Lumileikit ja pulkkamäkikin kelpaisi, mikä sekin on flunssan takia tavoittamattomissa, PUOH.