Eilen oli sellainen päivä! Meillä oli 10 Lives of lady Rebellan ensiesitys Eindhovenin vanhassa Philipsin teollisuuskompleksissa, josta kyseinen osa nykyään toimii jonkinsortin ravintola-baari-jättibilemestana. Ei voi sanoa joka päivä vaihtaneensa popart-tyylisiä esiintymisasuja uimalaseilla höystettynä isossa vanhassa kylmässä (bile)hallissa; ihana harmaus, junat kulkee seinän takana ja valot etenee seinillä junanvaunujen väleistä. Absurdia ja hemmetin tyylikästä. Juuri tuollaisiin mestoihin on pakko päästä bilettämään vielä sen aikaa, kun täällä on...
Varsinaisen baariravintolan puolella oli vinhaa myös. Ihania valo- ja sisustusratkaisuja, pinkki jätti-Mannekepis -hökötys (ihan kamala, mutta jotenkin just ihan mahtava), meidän koreografin dj-poitsu soittaa ihan _mahtavaa_ musiikkia ja hengailun jälkeen heitetään setti ja sen jälkeen lisää hengailua.
Ai että sentään. Tämäkin kerta toki sellainen, ettei ollut kameraa mukana. Mikä samperi siinä on, että AINA silloin kun kokee jotain ihan mahtavia matskuja, ei koskaan ole kameraa mukana?? :( Lohtuna toki itse esityspätkästä on videomateriaalia <3
Harmi vaan, että seuraavana aamuna 8.45 oli baletin koe ja pitkin päivää muut kokeet. Olisi todella tehnyt mieli jäädä sinne, mutta noinkin oli ihana kokemus.
Kokeet... Niin. Meni ihan hyvin. Siihen nähden, että viikon huonot unet ja kehno syöminen -jakson jälkeen oli melkoinen hypoglykemiaolo, ja oikeastaan normaaliolosuhteihinkin nähden osaltaan meni aivan ihanan hyvin. Ei mitään käsitystä tulevista arvosanoista, mutta ainakin voi sanoa tehneensä tosiaan parhaansa.
Nyt hyvää ruokaa ja LEPOA, ensi viikolla jatkuu... Hiukan lievemmässä muodossa. Lady Rebella lavalla jälleen ensi sunnuntaina Utrechtissa. :)
E
P.s. Aika sentimentaalinen päivä; kaksi pääainemodernia loppui kai tähän. Snif!