IRC-Galleria

Nyt ryssii vanhoja muistoja oikein olan takaa mieleen. Tässäpä viimeisin:
Keväällä 2000, 9-luokan maatalousharjotteluviikolla lähettiin Katan kans Tapolan tilalle Orimattilaan. Oli aika hauska veto. Ensimmäiseksi kun päästiin junasta ni piti soitella eestaas ja hämmentyä ja sitten päästiin lehmänhajuiseen pakuun muutamien kummien hyyppien kaa... Tervetulemas landelle! Sitten saatiin ihan oma talo käyttöön siellä kyläyhteisössä. Kehitettiin kans ihan hullut kummitusjutut siellä :)) Samaten se saksalainen maanviljelijäköriläs, jonka kanssa istutettiin jollain perverssillä vaunulla sipuleita peltoon, kertoi jotain todella epämääräistä jostain "lapsikansasta Lahdesta, jotka asui siinä talossa ja kuoli". Huu?
Kyläyhteisö: cp-vammaisia kommunikointikykyisiä ihmisiä, sitten tämä ns. pääperhe ja jonkinsortin tilan isäntä, jotain irtonaisia tyyppejä joista ei ottanut tolkkua, sit yksi ihan yliherkku saksalainen (epäilimme homoksi) ja sitten yksi Mikko, mein ikäluokkaa Helsingistä, kuulemma. Mikko oli söpö! Tosin siinä ilmeni rasittavia piirteitä ihan aluksi, kun se hörötteli meille tyttöpoloille kaupungista. Tuumasin siinä toki äijämäisesti, että ei varmana naura enää viikon lopuksi! Piti sit vääntää sipulia peltoon ja nostella isoja sadetusletkuja kuin kunnon äijät sentään.
Jotenkin ihana ja haikea ajatus, että kaikki tuollaiset tapahtumat tulevat, menevät ja haihtuvat sitten, jää jotain muistoja, mutta kuka voi olla varma muistojen todellisuudesta? Jos kehittää mielessään jonkun asian, ja sitten pitää sitä muistona, mutta onko se todella tapahtunut? Selkeästi oli harvinaisen mieleenpainuva viikko, kun vieläkin muistaa ihan hyvin jotain juttuja :) Porottavan hohkaavan auringon kuivan pellon laidalla, järettömät määrät oransseja sipulisäkkejä, yläaitan jonka pihalla palaveerattiin, toi söötti capoeirajäbä ja saksalaiset homot ja ... Mitäs kaikkea! Ampiaisia kummitustalossa! Se oli ihan totta aika pelottava se talo :< Sen nimi oli Kielorinne, ja sitten tyylillemme uskollisena ristittiin se uudestaan Kuolorinteeksi :DD mahtavat jutut oli kyllä. Muistan kun olin ihan hullun kade kun Kata sai hengailla sen Mikon kanssa pelloilla ja meikä oli jumissa sen Christianin körilään ja huonon suomen kanssa siinä ihme istutusvaunussa :]
Ei vaan ihan totta, joskus tuollainen maalaisromantiikka on just niin huippua. Suosittelen lämpimästi. Tuli sellaisia äijämäisen perverssejä itseensätyytyväisyyden hetkiä, esim, kun sai roudattua tuhat kiloa painavat letkurullat pellolta ja rystyset ruvella tunkenut sipulia kolme päivää KUIVAAN maahan.
Ei se Mikkokaan enää lähtöpäivänä meille nauranu :< Vois jopa väittää, että oli haikeankin oloinen :] No siis kelaa meillä oli hyvät ruletukset siellä pelloilla monesti, volttien heittelyä ja käsilläseisontaa ja perunoitten nakkelua peltoon. Hakkaa cp-seuran kyllä... väittäisin.
Suomen maaseutu <3 On siinä oikeasti aikalailla kannattavia puolia :)
Elise

p.s. grahamin ja jazzin opettajilta hyvää palautetta tänään <3 voittokulku jatkuu \o/ *puunkoputus*