IRC-Galleria

Älä aseta päähäni ruusunpunaisia laseja.
Voisit riisua omasikin, ja katsoa totuutta.

Tämä tässä on elämä, ja sinä olet ihminen.
Nämä ovat totuuksia, eikä elämä ole ikuinen.

Mitä upeaa, mitä henkevää on maailmassa,
Jossa itkien ja kontaten rämpii lumessa?

Ja mikähän sinutkin oikeuttaa
Itseäsi mieheksi kutsumaan?
Vastoinkäymisten tuuli jos riepottaa
Olet kovin herkkä romahtamaan.

Yhdestä sanasta hiljaisuus
Pahasta katseesta katkeruus.
Kaukana poissa karvas todellisuus
Ja sanojesi takaa löytyy valheellisuus

~~~

"Oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa..."


oikeasti olisin mieluummin syönyt vaikka käpyjä.

~~~

Katson peiliin,
tyhjä katse täynnä vihaa
Näkymättömät kyyneleet kalpeilla poskillani
Särjen peilin tuhansiin sirpaleisiin
En tunne itseäni enää

~~~

Itkin ikävääni
yritin yhteyttä;
turpaan tuli
palkaksi pettymystä
aivan kuin aiemmin.

Vähitellen vahvistuin
maailmaa maistelin
kaivatun kohtasin
rakkauteen roihahdin.

Vielä sääliin sairastuin
melkein kiltteyteeni kuristuin
sinua surulta säästellen
ystävyyttä yrittelin
sekoiluitasi suvaitsin.

Vasta vittumaisuutesi
minut vihdoin vapautti.

~~~
Tunsitko sen iskun
jonka lähetin?

Hiljaisen viillon jonka tein
pintaasi,

tietäen sen satuttavan enemmän
kuin mikään.

Raivasin sen kautta tieni sydämeesi,
tehden tuhoa enemmän kuin kestät.

Säikähditkö kuinka salaa se sinut tavoitti,
sai sinut haukkomaan henkeä ja
tipahdit polvillesi sen voimasta.

Odotin tätä hetkeä kauan,
valmistelin huolella ja
annoin sinun uskoa unohtaneeni.

Kun vähiten odotit,
iskin.

Lujempaa ja vahvemmin kuin sinä koskaan
pystyisit.

Kuka nyt nauraa?

HAH !