IRC-Galleria

Ikävintä isoksi kasvamisessa on sen tosiasian huomaaminen, että muutos jatkuu täysimittaisuuden jälkeenkin.

On ikävää tietää, että terve kapinahenki ja nuoruuden innostus tulee jonain päivänä muuttumaan hiljaiseksi hyväksynnäksi. Ikävää tietää tulevansa joksikin, jota ei ole suunnitellut.
Pitäisi jaksaa kysyä, kyseenalaistaa, epäillä ja taistella valtakoneistoa vastaan.

Loppujen lopuksi sukupolvemme kapinallisista tulee uuden valtakoneiston pyörittäjiä. Uusi sukupolvi, joka tulee hylkäämään hiusten shokkivärit, karvasäärystimet, korsetit, ketjut ja rumia sanoja julistavat paidat. Silloin - vasta silloin se siirtyy johtoasemiin.
Nokian pääjohtaja tulee tuskin koskaan olemaan tatuoitu ja lävistetty vihreähiuksinen tyyppi, jonka vaatteissa on enemmän hakaneuloja kuin nappeja.
Samaa tyyppiä ei varmaan päästetä eduskuntaankaan.

Olisiko lapsellista taistella muutosta vastaan?

Inhotan toisinaan itseäni. Taistelen hillitysti muutosta vastaan näyttämättä sille kunnolla taivaan merkkejä.
Ripustin sunnuntaina lampusta seinäkellon, maalasin kädenkuvia eteiseen ja pistin kaihtimet vinoon. Siinä sinulle valtakoneisto!

Säälittävä minä ja huono yritys. Voisinkin ehkä tällä viikolla sahata pöytäni kahtia ja ottaa sängystä jalat pois. Lisäksi voisin ripustaa seinille lisää omien käsieni kuvia. ......

Just.