Nyt on taas hyvä fiilis.
Paitsi, että ahdistaa.
Ai mikä?
Päiväkirjan kirjoittaminen.
En vieläkään ymmärrä, miksi aika ajoin kirjoittelen tänne.
Ehkä tässä taas tavoitellaan sitä 15 minuuttia julkisuudessa.
Voisin perustaa oman blogin ja nimimerkin takana avautua maailmalle.
Se olisi kivaa se.
Voisin keksiä juttuja päästäni ja sekoittaa todellisuuden ja haaveet vain saadakseni lukijat kiinnostumaan minusta. Eikä edes oikeasta minusta, vaan kirjoitetusta minusta.
HAH!
Siinäpä se. Näin teen.
Ongelmana on nimimerkin valitseminen. Miserygirl tai Lostangel ovat kliseisiä ja kuluneita teiniangstin mukana poisheitettyjä hahmoja.
Taasen iloisemmat, kuten Krisseliini tai Peppipitkätossavainen kuulostavat liian naiiveilta - ja iloisilta.
Paras vaihtoehto on ehkä äitini minulle pienenä antama lempinimi( tai ainakin siltä se kuulosti)
KristaPerkele. Vaihtoehtoisesti KristaSaatana tai KristaNytJumalauta.
Siinä vakavastiotettavia nimiä.
Toisaalta tuollaisella nimimerkillä ei päästä kirjoittamaan kuin Jouni Hynysen malliin.
KristaPerkele ei voi kirjoittaa ilahduttavista asioista. Yleisimmin otsikkona olisikin Hynystä lainaten (taas) : "Nyt vituttaa."
KrisseliiniPerkele voisi olla jingjang tyyppinen skitsofreeninen hahmo, jossa vuoropäivin kirjoittavat Krisseliini ja Perkele.
Tästä jatkoa taas joskus.